Juhlavuoden huipennukset
[23.4.2007 Keijo Perälä ] Olemme kokeneet juhlavuoden huipputapahtumat, jotka onnistuivat hyvin.
Mikael Agricolan päivänä 9.4. Turun tuomiokirkossa oli Agricolan kaavan mukainen messu, johon osallistui kirkon täysi yleisöä. Samanlainen messu oli Pernajan kirkossa jo loppiaisena.
Turun konserttitalossa oli samana päivänä vuoden virallinen pääjuhla, jota tasavallan presidentti kunnioitti läsnäolollaan. Hän oli mukana myös messussa. Juhlan käsikirjoitus, jonka teki Tytti Issakainen, oli laadittu historiallisen kuvaelman muotoon. Ohjaaja Markku Arokanto oli saanut ohjelman varsin toimivaksi, vaikka siihen oli sovitettu joukko asiantuntijoiden puheenvuoroja ja virallisia tervehdyksiä. Kokonaisuus oli esitysteknisesti onnistunut ja tunnelmaltaan mitä sympaattisin. Mukana olleilta onkin saatu vain kiittäviä lausuntoja. Yhtä, arvovaltaiselta juhlavieraalta saamaani lausuntoa en malta olla toistamatta: Ohjelmassa oli kaikille jotain uutta tietoa ja varmasti monelle kaikki oli uutta. Luulenpa että tämä arvio piti paikkansa.
(Enemmän tietoja juhlista on Agricola- uutissivuilla.)
Seuraavana päivänä 10.4. juhlittiin jälleen Pernajassa. Kirkossa pidetyn pääjuhlan keskeisenä sisältönä oli kääntäjäliiton palkintojen luovutus. Harvinaisen osuva sattuma - jos se nyt oli sattuma – oli palkinnon saaja, Caj Westerberg, omien sanojensa mukaan alun perin ruotsinkielinen hen-kilö, joka palkittiin suomennoksesta Mikael Agricola –palkinnolla! Kaiken lisäksi kirjailija, jonka teoksen kääntämisestä hänet palkittiin, Samuel Beckett, on kirjoittanut teoksia kahdella kielellä. Juhlan hauskat jatkot olivat nuorisoseuran talolla Höganåsissa. Pernajalaisilla on tallella taito järjestää tällaisia juhlia! Illan päätteeksi vihittiin käyttöön paikallinen Mikael Agricolan museo entisessä pappilassa. Pernajan kirkolta ei muuten ole kilometriäkään Mikaelin kotitaloon. Torsbyn kylä on itse asiassa varsinainen kirkonkylä. Juhlapäivänä otettiin myös virallisesti käyttöön Agricola-polku, jota kulkemalla Mikaelin lapsuuden maisemiin voi tutustua.
Kolmas viikon huipputapauksista oli Kansallisarkiston 13.4. omassa talossaan Helsingissä järjestämä juhlaseminaari, jonka tiedollinen anti oli ylenpalttinen. Toivottavasti ainakin osa esitelmistä saadaan näille sivuille. Seminaarin antia on toivotonta yrittääkään referoida.
Myös Yleisradion kolmiosainen tietoelokuva Agricolasta ajoittui Agricolan päivän tienoille. Kolmannesta osasta jäi mieleen mm. entisellä Kuolemajärven Kyrönniemellä olevan Agricolan museomökin hoitajan, lääkäri Juri Ogloblinin lyhyt haastattelu. Ogloblin sanoi, että häntä ei tyydytä sellainen Kannaksen historia, joka alkaa 1940-luvulta. Sama ajatus tuntuu tulleen monen muunkin mieleen. Sen lisäksi, että Agricolan kuolinpaikalle on jo vuosia sitten pystytetty uudelleen sata vuotta vanha muistokivi, Viipuriin halutaan pystyttää uudelleen sinne v. 1908 pystytetty muistopatsas. 8.6. Kyrönniemellä järjestetään korkea-arvoisten henkilöiden läsnäollessa Agricola-juhla.
Muutos on suuri verrattuna neuvostoaikaan, jolloin Kannaksen ruotsalais-suomalaisesta menneisyydestä ei haluttu tietää mitään. Juhlavuotemme näyttää kaiken muun lisäksi edistävän venäläistyneen entisen Suomen Karjalan historian luonnollista haltuun ottoa. Asia ei voine olla aivan vähäpätöinen siirtolaisväestölle, joka on pitkään joutunut elämään vailla kotiseutunsa historiaa, eikä myöskään kansojemme välisille suhteille. Juhlavuoden järjestelyissä mukana olevat venäläiset aktivistit ovat tähdentäneet Agricolan roolia rauhantekijänä maittemme välillä. Siksi häntä on helppo juhlia molemmin puolin rajaa.
23.4.2007 Keijo Perälä