Kirjallinen kansa
[ 6.3.2007 Keijo Perälä ] Suomalaisen kulttuurin kirjallinen luonne.
Jos uskaltaisi olettaa maisteri Mikaelin haaveilleen koko kansan lukutaidosta ja suomenkielisestä kirjallisuudesta, ja jos hän voisi nyt arvioida tilannetta, ei tyytymättömyyteen taitaisi olla aihetta. Tämä tuli mieleen Turun kaupungin uuden, kauniin ja käytännöllisen kirjastotalon avajaisissa. Vaikka viestintätekniikan kehitys antaisi mahdollisuuden muuhunkin, päätöksentekijät investoivat yhä tämän tapaisiin asioihin, joissa perimmäinen mielikuva hankkeen tarpeellisuudesta on hyvin kirjallinen, sanan laajassa merkityksessä.
Kun katsoo suomalaista almanakkaa, havaitsee myös kulttuurimme kirjallisen luonteen. Vakiintuneita, ylimuistoisilta tuntuvia liputuspäiviä ovat J.L. Runebergin päivä 5.2., Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä 28.2., Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä 9.4. sekä Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä 10.10. J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivällä 12.5. on myös vahvasti kielellinen sisältö. 6.11. on Ruotsalainen päivä, joka on hyvin kielipainotteinen.
Yleinen juhlapäivien, teemaviikkojen ja –päivien infltatorinen lisääntyminen on johtanut myös siihen, että kirjalliset piirit ovat onnistuneet junailemaan almanakkaan yhä uusia juhlapäiviä. 19.3. on nykyään Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. (Pahaa pelkään, että tässä ei tarkoiteta tasa-arvoa yleensä vaan vain sukupuolten välistä.) 6.7. on mieskirjailija Eino Leinon sekä runon ja suven päivä.
Meillä on siten seitsemän tai kahdeksan kielellis-kirjallista liputuspäivää. Kun tähän lisätään ulkomailta tulleet Unescon Äidinkielen päivä 21.2. ja Eurooppalaisten kielten päivä 26.9., ollaan jo kymmenessä kieleen liittyvässä juhlapäivässä. Ehkä tämä alkaisi riittää. Tungos lisääntyy muutenkin. Kulttuuripiireissä on jo huomattu tämä kirjallinen vinoutuma, ja alettu ajaa Sibeliuksen päivää almanakkaan. Kun tähänastiset hankkeet on hyväksytty, ei Sibeliusta voi mitenkään torjua. Ja mitä siitä seuraa? Huomataan, kuinka paljon almanakasta vieläkin puuttuu muistettavia asioita. Huomataan, että juhlia voi muitakin kuin kirjallisia aiheita. Jossain varmaan jo mietitään, pitäisikö almanakkaan saada Gallén-Kallelan vai Edelfeltin päivä, tai ehkä molemmat. Vai miten olisi Helene Sjerfbeck?
Keijo Perälä