Oikeus yksilönä kuolemiseen
– Katastrofi koskettaa aina suurempaa ihmisryhmää. Eettisten kysymysten tarkoitus on helpottaa asioiden ratkaisemista yksilön ja yhteisön etujen mukaisesti, Antti Jääskeläinen toteaa.
– Kohtaamme kuoleman yksin, vaikka menehtyminen tapahtuisi suuressa joukossa. Jokaisen kohdalla syntyy kuitenkin seurausvaikutuksia yhteisöön, Estonian onnettomuudessa pelastusorganisaation johtoryhmän lääkintäsektorin johtajana toiminut Jääskeläinen totesi puhuessaan hoidon etiikan teemapäivillä.
Kun Aasian onnettomuuden jälkeen asetettiin lautakunta tutkimaan katastrofiin liittyvää tiedottamista ja toimittamista, syntyi mielikuva syyllisten etsinnästä, varsinkin, kun syyllisten etsiminen kiellettiin, ja kun työhön asetettiin puolueeton ja riippumaton lautakunta. Keskustelun ja tarkastelun alla ovat myös henkilötietojen julkistaminen, joka oikeuslääkärin mielestä oli tarpeellista, sillä tunnistus koski suurempaa ryhmää.
– Tarve saada omaisensa kotimultiin on jopa niin kova, että olen joskus törmännyt siihen, että lähisukulaiset tunnistavat shokissa ollessaan jonkun toisen omaisekseen. Toisinaan olen joutunut kirjoittamaan myös todistuksia siitä, että kyseinen henkilö on varmasti heidän sukulaisensa, jotta vainaja on voitu laskea sukuhaudan lepoon. Mikäli nimiä ei olisi julkistettu, tunnistustyö Aasiassa olisi huomattavasti vaikeampaa, koska yhden henkilön tietojen puuttuminen haittaa muiden tunnistusta, Jääskeläinen totesi.
DNA-rekisteri nopeuttaisi tunnistamista
Kriisiapu on Jääskeläisen mukaan arvokasta, mutta hän muistuttaa myös, ettei se ole ainoa keino. Toisinaan kriisiryhmistä on tullut itsetarkoitus, ja kriisistä ylipääseminen on jäänyt syrjään.
– Kun suuria asioita tapahtuu, ihmisen normaali toimintamalli on torjunta. Katastrofi sotkee tietoverkon, jolla ihmiskunta muodostaa pieniä ja suuria kokonaisuuksia. Vaikka Estoniassa kyse ei ollut tietoyhteyksien toimimattomuudesta kuten Aasiassa, tiedon saaminen jopa asiaa hoitavana oli vaikeaa; tietoa tuli hajanaisesti ja viiveellä.
DNA-tunnisterekisteri nopeuttaisi jatkossa mahdollisia tunnistustöitä. Keskustelu rekisteristä on herättänyt Jääskeläisen mielestä turhaa pelkoa siitä, että se paljastaisi rekisteröityjen syvimmät salaisuudet. Rekisteriin koottaisiin DNA:sta sattumanvaraisesti määritettyjä osia, joten kyse ei olisi esimerkiksi perinnöllisten sairauksien rekisteristä. Rekisteri olisi myös tarkoin varjeltu, ja sen käyttö olisi tarkoin säädetty.
Tietojen saanti palvelee lähiomaisten lisäksi myös vainajan oikeutta.
– Tällöin voidaan ottaa huomioon myös vainajan viimeinen tahto.
Turun yliopiston hoitotieteen laitos järjesti hoidon etiikan teemapäivän Salus-salissa torstaina 17.2. Täpötäydelle salille tilaisuudessa puhuivat Jääskeläisen lisäksi professori Helena Leino-Kilpi, dosentti Veikko Launis, professori Mika Scheinin sekä terveystieteen maisterit Anne Heikkinen ja Hannele Hiippala.
Piia Lavila