Tutkijat 100-vuotiaan eduskunnan kimpussa
Seminaarissa esiteltiin tulevaa eduskunnan historiateosta ja keskusteltiin tutkimuksen luonteesta.
Eduskuntatutkimuksen keskus järjesti torstaina parlamenttitutkimusta käsitelleen seminaarin. Tilaisuus keräsi paikalle tiiviin joukon alan tutkijoita ja aiheesta kiinnostuneita vaihtamaan mielipiteitä parlamenttitutkimuksesta. Kantavana teemana toimi Suomen eduskunnan satavuotishistorian kirjoitushanke.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta eduskunnan perustamisesta ja v. 2007 vietetään sen ensimmäisen kokoontumisen sadatta vuosipäivää. Juhlan kunniaksi ilmestyy Eduskuntatutkimuksen keskuksen 12-osainen kirjasarja. Se on osaltaan jatkoa vuosina 1958-82 julkaistulle Suomen kansanedustuslaitoksen historialle. Nyt julkaistava sarja ottaa tehtäväkseen tarkastella suomalaisen kansanedustuslaitoksen historiaa erilaisista näkökulmista. Tutkimusjohtaja Juhani Myllyn mukaan historian painopiste on sotien jälkeisessä ajassa.
- Nimenomaan eduskunnan työ on kokoava tekijä. 12 kirjaa ovat jokainen itsenäinen temaattinen kokonaisuus, Mylly totesi seminaarin alustuspuheenvuorossaan. Ensimmäiset kuusi osaa on tarkoitus julkaista ensi vuoden aikana ja loput seuraavana vuonna.
Laajaan teossarjaan on saatu artikkeli yli 40:ltä asiantuntijalta ja vaikuttajalta. Silti seminaarissa syntyi keskustelua siitä, miten hyvin eduskunnan roolien laaja kirjo on mahdollista kattaa. Valtio-opin professori Matti Wiberg kysyikin, mitä eduskunta tosiasiassa tuottaa. Hänen mukaansa tutkimus saattaa helposti keskittyä liikaa siihen, mitä eduskunnassa "touhutaan". Talouspolitiikasta historiateokseen kirjoittanut poliittisen historian dosentti Tapani Paavonen esitti, että eduskunta vaikuttaa ensisijaisesti olemassaolollaan.
Alustuksessaan professori Wiberg esitti huolensa vertailevan parlamenttitutkimuksen vähäisyydestä Euroopassa. Hän osoitti, että Suomessakin eduskunnan toiminnasta tiedetään itse asiassa verrattain vähän. Etenkin vertailevan tutkimuksen keinoin edustuksellisesta kansanvallasta olisi mahdollista löytää piilossa olevia ominaisuuksia. Tämä edellyttää Wibergin mukaan laajan aineiston analyysiä.
- Määrällä on aivan oma laatunsa, Wiberg lainasi Nikita Hrustsevia viitaten kvantitatiivisen tutkimusaineiston vaatimukseen.