Viisi vuosikymmentä sydäntutkimusta
Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskus täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Keskuksen juhlasymposium järjestettiin keskiviikkona 20. syyskuuta lääketieteellisen tiedekunnan laitosrakennuksessa Medisiinassa. Symposiumissa käsitteltiin erillislaitoksen mennyttä ja nykyistä tutkimustoimintaa.
Sydäntutkimuskeskuksen johtaja professori Pekka Kääpä totesi tervehdyssanoissaan keskuksen palanneen viime vuosina alkuaikojensa tutkimusalueille. Keskus perustettiin vuonna 1956 Sydäntutkimusasema-nimisenä edistämään hengityksen, verenkierron ja hoitomenetelmien perustutkimusta. Alkuaikoina yksikön tutkimustoiminta keskittyi voimakkaasti verenkierron kliinis-fysiologisiin menetelmiin ja sitten kokeellisen kirurgian ja anestesiologian suuntaan. Paluu juurille on nähtävissä tutkimuksessa joka kohdistuu toisaalta vastasyntyneiden lasten verenkiertohäiriöihin ja toisaalta avosydänleikkauksiin liittyviin sydänlihasvaurioihin.
Turun yliopiston kansleri Eero Vuorio piti juhlasymposiumiin tuomassaan tervehdyksessä Sydäntutkimuskeskuksen perustamista aikanaan merkittävänä tiedepoliittisena avauksena. Alkuvaiheen toiminta oli luonteeltaan epävirallista yhteistyötä visionääristen tutkijoiden ja eri yksiköiden kesken. Vuonna 1965 keskus sai virallisen statuksen, kun se otettiin Turun yliopiston erillislaitokseksi.
Keskuksen kansainvälinen yhteistyö oli alusta alkaen vahvaa. Tutkimustoiminta ja -tulokset olivat näkyviä. Suomen ensimmäinen avosydänleikkaus tehtiin professori Sauli Viikarin johdolla Turussa vuonna 1960. Sydäntutkimuskeskuksen kehitysvaiheista tutut piirteet voi Vuorion mukaan löytää myös myöhemmiltä turkulaisen huippututkimuksen aloilta, kuten biotieteistä. Sydäntutkimuskeskuksen vaiheissa koeteltu konsepti vaikuttaakin hänen mukaansa toimivalta.
Merkittäviä tutkimusprojekteja ja vahvaa koulutusta
Sydäntutkimuskeskuksen viimevuosien päätutkimusprojekti on ollut vuonna 1990 käynnistynyt Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventio pikkulapsilla (STRIP) –tutkimus, jota johtaa professori Olli Simell. Projektissa selvitetään sepelvaltimotaudin biologisia ja biokemiallisia riskitekijöitä pitkittäistutkimusten avulla runsaan tuhannen lapsen aineistossa. Samalla tutkitaan ja kehitetään varhaislapsuuden elämäntapa- ja ravitsemusohjauksen malleja, joilla voidaan turvallisesti ehkäistä sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Projektia tukee professori Olli Raitakarin johtama valtimokovettumataudin eli ateroskleroosin riskitekijöitä nuorilla selvittelevä valtakunnallinen pitkittäistutkimus (LASERI), joka on käynnistetty jo vuonna 1978.
Toinen tärkeä projekti on vastasyntyneiden lasten syntymänjälkeisen verenkierron sopeutumishäiriöiden kokeellinen ja kliininen tutkimusprojekti. Projektia johtaa professori Pekka Kääpä. Hankkeessa mallinnetaan ja selvitetään muun muassa vastasyntyneen keuhkovaurioon liittyviä keuhko- ja aivoverenkierron häiriöitä ja niiden ehkäisymahdollisuuksia. Nämä häiriöt kohdistuvat vuosittain noin 500 vastasyntyneeseen, joista jopa 40-70 prosenttia joko kuolee tai heille kehittyy pysyvä aivovaurio.
Niin ikään merkittävä projekti on dosentti Timo Savusen johtama avosydänleikkauksiin liittyvän sydänlihasvaurion tutkimustyö. Projekti pyrkii selvittämään sydänlihaksen suojausmenetelmiä leikkausten yhteydessä.
Sydäntutkimuskeskuksesta on toimintavuosien aikana valmistunut 59 väitöskirjaa sekä satoja erillisjulkaisuja. Laitoksen tutkijakoulutus on vahvaa ja siellä koulutetut lääkärit ovat menestyneitä ammattilaisia terveydenhuollon organisaatioissa. Sydäntutkimuskeskus vastaa myös hengityksen ja verenkierron fysiologian opetuksesta lääketieteen peruskolutuksessa.
Kuvateksti: Sydäntutkimuskeskuksen johtaja professori Pekka Kääpä avasi laitoksen 50-vuotisjuhlasymposiumin keskiviikkona 20. syyskuuta.
Johannes Yrttiaho