Turun tauti ei vaivaa vain turkulaisia
Kansainvälisen Thinking through the Environment -konferenssin suomenkielisessä yleisötilaisuudessa kiisteltiin ilmiöstä nimeltä Turun tauti. Yksimielisiä oltiin kuitenkin siitä, että Turkua suomitaan syyttä suotta yksinään ongelmasta, joka koskee koko Suomea.
– Turku ei ole poikkeus, vaan samaa tautia on joka peijakkaan kaupungissa, paneelikeskustelussa huomion vähän väliä varastanut arkkitehti Benito Casagrande latasi. Turun taudilla tarkoitetaan vanhan kulttuuriympäristön sumeilematonta hävittämistä uuden tieltä. Ilmiöön liittyy keskeisesti salakähmäisyys kunnallispoliitikkojen, virkamiesten ja rakennuttajien toiminnassa. Tuhoamisvimma huipentui 60- ja 70-luvuilla, mutta kaupunkikuvan modernisaatiosta intoiltiin jo vuosisadan alkupuolella.
Kulttuurihistorian tutkijan Rauno Lahtisen mukaan ilmiö koetaan ongelmaksi, koska toisen maailmansodan jälkeinen teollinen standardirakentaminen ei miellytä silmää. – Kauniin tilalle on tullut rumaa. Tuskin olisimme täällä tänään, jos purettujen puutalojen tilalle olisi rakennettu jugendia.
Onko mitään opittu?
Kysymys siitä, mitkä ovat hyväksyttäviä perusteluja vanhojen rakennusten purkamiselle, herätti panelisteissa erimielisyyttä. Rakennusosakeyhtiö Hartelan pääluottamusmies Raimo Huhtanen korosti tontinomistajien oikeuksia ja taloudellisia tekijöitä, kun taas Maakuntamuseon tutkijan Kaarin Kurrin mukaan raha ei saa olla esteenä vähäiseksi käyneen vanhan rakennuskannan suojelulle. – Purkamiselle on aina oltava hyvin painavat perusteet, hän totesi jyrkästi.
Tilaisuudessa kiisteltiin myös siitä, miten rakennuksia tulisi suojella. Maakuntamuseon tutkija Helena Soiri-Snellman arvosteli kärjekkäästi ns. kulissisuojelua, jossa vain rakennuksen julkisivu säilytetään. Usein osa siitäkin puretaan ensin ja rakennetaan uudelleen vanhan mallin mukaan, kuten kävi Antintalon korttelissa. – Museaalisesta näkökulmasta ylikorjaukset tuhoavat rakennuksia. Niiden henki on pilalla, vaikka kulissit säilyvätkin.
– Entä olemmeko oppineet mitään Antintalon tapauksesta?, jatkoi Kurri aiheesta ja nosti esiin Eerikinkadun ja Kauppiaskadun kulman rakennussuunnitelmat. – Suunnittelijat tuntuvat aina keksivän hyviä syitä purkamiselle. 60-luvulla sitä perusteltiin tehokkuudella ja autoliikenteen sujuvuudella, ja nyt puolestaan puhutaan kaupunkikuvan eheyttämisestä. Vanha on saatava pois uuden keskeltä, Lahtinen kommentoi.
Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia parannettava
Panelistit pohtivat myös kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia. Soiri-Snellman kutsui valitusoikeutta näennäisdemokratiaksi, joka ei usein muuta asioita mitenkään. – Rakennuslupien myöntämisvaiheessa valitusoikeus on vain naapurilla, ja mahdollisuus laajempaan keskusteluun puuttuu, Kurri jatkoi. Huhtanen puolestaan piti ongelmana pelkässä viivyttämistarkoituksessa tehtyjä valituksia. – Jonkun hallinto-oikeuden elimen olisi tutkittava ensin nopeasti, ovatko valitukset katteettomia.
Keskustelun hienoisesta pessimismistä huolimatta panelistit kehottivat yleisöä ottamaan osaa julkiseen keskusteluun. – Kansalaisilla on vaikutusmahdollisuuksia. Meidän on vain otettava ohjat omiin käsiimme eikä odotettava, puheenjohtajana toiminut kulttuurihistorian professori Kari Immonen kommentoi lopuksi.
Kuvassa Benito Casagrande esittelee uudistunutta kaupunkiympäristöä.