Monikielitaidottomuus uhkaa suomalaisia
Globalisaatio ja kansainvälistyminen edellyttäisivät suomalaisilta laajaa ja monipuolista kielitaitoa. Samaan aikaan kunnat rahapulassaan supistavat opetustarjontaa. Harvassa kunnassa voi enää ensimmäisenä vieraana kielenä opiskella muuta kuin englantia tai ruotsia. Onko mitään tehtävissä, ranskan kielen professori Marjut Johansson Turun yliopistosta?
- Kielten opetustarjonta on supistunut muutamassa vuodessa voimakkaasti kouluissa. Useat kunnat ovat rajanneet opetustarjontaansa pelkästään englantiin ja ruotsiin. Joissakin suurissa kaupungeissa tarjonta on edelleen monipuolista, varsinkin heti alakoulussa aloittavilla kieliluokilla. Muutoin harvinaisten kielten opettaminen keskitetään tiettyihin kouluihin. Tällöin koululaiset joutuvat kulkemaan koulusta toiseen oppia saamaan, usein iltapäivän viimeisinä tunteina. Samalla ryhmien minimikokovaatimukset kasvavat, jolloin ryhmien perustaminen vaikeutuu. Näin myös Turussa.
Tämä kehityssuuntaus romuttaa suomalaisen monipuolisen kielikasvatuksen perusopetuksessa ja lukioissa. Vaikuttaakin siltä, että koulutuspäätökset syntyvät väärässä paikassa - kunnallisessa päätöksenteossa. On kohtuutonta, että ympäri maata kunnissa säästötoimiin vetoamalla tehdään samalla kansallinen koulutuspoliittinen päätös. Kyseessä on monipuolisen kielikoulutuspolitiikan alasajo.
Työelämä tarvitsee kielitaitoisia tekijöitä
- Tilanne on hyvin ristiriitainen. Kansallisesta näkökulmasta kielitaitovaranto siis kaventuu, mutta kaikkien työelämää koskevien selvitysten mukaan suomalaisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi tarvitaan monipuolista kielitaitoa. EK:n selvityksissä ei nouse esiin pelkästään englannin ja ruotsin tarve, vaan myös venäjän, ranskan, saksan, espanjan, italian ja kiinan osaamisen tarve. On selvää, että japani ja arabia kuuluvat myös tärkeisiin kieliin.
Euroopan unionin monikielisyysselvitysten mukaan kielitaidon puute on yksi syistä, joiden vuoksi eurooppalaiset pk-yritykset ovat menettäneet kauppoja. Kielitaitoa tarvitsevat niin teknologiateollisuus kuin esimerkiksi kauppa, rakennusala, turismi ja liikenne. Monikielisyys on siis yksi tärkeimmistä ajankohtaisista asioista kansainvälisesti toimivilla yrityksillä.
Kuitenkin koulutuksen näkökulmasta kielten opiskelu aloitetaan aina vain myöhemmin: yliopistossa ja ammattikorkeakouluissa. Usein on myös niin, että työelämässä koulutetaan henkilökunta kielitaitoiseksi. Hyvin koulutettujen nuorten kohdalla harvinaisempien vieraiden kielten taito on kuitenkin yksi erottava tekijä, jolla menestytään työnhaussa.
Kielellinen osaaminen on osa asiantuntijuutta
- Käsitys kielestä ja kielitaidosta pitäisi mitä pikemmin päivittää. Kieli ei ole väline viestin lähettämistä varten, vaan kieli on vuorovaikutusta, yhteistyötä ja suhteiden solmimista. Kielellisen vuorovaikutuksen ja viestinnän osaaminen on asiantuntijuuden perusedellytyksistä tietämysyhteiskunnassa. Nykyajan työ on hyvin pitkälle"aanelos- ja palaverityötä" eli kielellistä toimintaa. Tätä työtä tehdään monikielisissä ja -kulttuurisissa työyhteisöissä tai verkkovuorovaikutuksessa toisella puolella maapalloa olevan työtoverin kanssa.
Suomalaisten yksipuolinen kielitaito tai "monikielitaidottomuus" tarkoittaa myös sitä, että kielialan asiantuntijoiden kysyntä kasvaa. Työelämässä tarvitaan kielipalvelujen ammattilaisia - kielenopettajia, kääntäjiä, tulkkeja ja kieliteknologian ammattilaisia.
Työyhteisöihin syntyy myös uusia kieli- ja kulttuuristrategian tarpeita. Monikielisen ja -kulttuurisen viestinnän taitavia kielikonsultteja tarvitaan tekemään kielipoliittisia ratkaisuja. Samoin opastamaan esimerkiksi vieraskielisessä verkkovuorovaikutuksessa ja ratkomaan sen synnyttämiä pulmia. Kielialan ammattilaiset huolehtivat kansainvälisten yritysten oikeasta vuorovaikutuksesta paikallisissa yhteyksissä eri puolella maapalloa. He tuovat myös ekologisen näkökulman työpaikan "teksti- ja puhumistuotantoon" järkeistämällä ja tehostamalla käytäntöjä.
TN