Kansakunnan lähimuisti pätkii
Lähihistorian tutkiminen ja arkistot olivat aiheena arkistomiesten vierailulla. Yhteiskunnan tulee tehdä tilit selviksi kipeän historiansa kanssa. Arkistonhoitajat kuitenkin tietävät, että lähihistorian kaivelu voi olla hankalaa.
Tutkijat Jussi Pekkarinen ja Pekka Lähteenkorva vierailivat keskiviikkona Turun yliopistolla keskustelemassa Suomen lähihistoriasta ja sen tutkimisesta. Pekkarinen on virkavapaalla oleva ulkoministeriön arkiston tutkija ja Lähteenkorva johtaa Urho Kekkosen arkistoa Orimattilassa.
Arkistoijat pitivät poliittisen historian laitoksella luennon suomalaisten arkistojen salauskäytännöistä. Arkistot ovat kansakunnan muisti, mutta yleisesti niiden salausaika on 25 vuotta. Vaikeissa poliittisissa tilanteissa rajoituksia on Pekkarisen mukaan voitu nostaa jopa 50 vuoteen. Pitkään tutkijoiden käyttöön annettiin asiakirjoja ainoastaan jatkosodan päättymiseen asti.
Ensi vuonna tulevat päivänvaloon vuoden 1981 asiakirjat. Suomessa arkistot avataan aina tammikuun alussa koko vuoden osalta. Pekkarisen mukaan suuria mullistuksia arkistoista harvoin löydetään.- Arkistojen merkitys on luottamus diplomatiaan. Neuvottelukumppanilla on salaamisen myötä varmuus siitä, että vastapuoli ei petä ja julkista tietoja.
Arkistoja on kuitenkin mahdollista kiertää, neuvoivat ammattilaiset. Esimerkiksi Juhani Suomi on tuoreessa presidentti Mauno Koivistoa ruotivassa kirjassaan käyttänyt lähteitä, joita ulkoministeriön arkistossa pidetään vielä salaisina.- Suomi ei ole saanut käsiinsä varmastikaan alkuperäiskappaleita, mutta hän on saanut käyttöönsä yksityishenkilöiltä samojen asiakirjojen jakelukappaleita yksityisarkistoista, Pekkarinen selvitti.
Uusi kirja ihmisluovutuksista ja vanha elokuva Kekkosesta
Jussi Pekkarista kokoontui kuuntelemaan asiantuntevaa yleisöä myös kun tämä esitteli tuoretta tutkimustaan Ei armoa Suomen selkänahasta. Suomen ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944-1981. Kirja on tehty yhdessä filosofian tohtori Juha Pohjosen kanssa.
Pekkarisen mukaan kirja tutkii arkaa aihetta, joka on sivistysvaltiossa kuitenkin syytä käsitellä perinpohjin. Suomalaiset joutuivat luovuttamaan Neuvostoliittoon jatkosodan jälkeen paitsi venäläisiä sotavankeja, myös suomalaisissa joukossa taistelleita Suomen kansalaisia ja täysin viattomia siviilejä. Tähän pakotti kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus. Toimintaa leimasi suomalaisittain kansakunnan jatkuvuuden varmistaminen.- Luovutuksissa oli usein lepyttelyn maku. Ihmisiä käytettiin kauppatavarana vaikeimpina maiden välisten suhteiden kausina, Pekkarinen totesi.
- Kuulusteluissa eräs luovutettava oli kysynyt, "kuinka te voitte syyttää minua siitä, että minä taistelin Suomen puolesta?", Pekkarinen tiivisti moraalisen ongelman, jota hän toivoo tutkimuksen piirissä ja julkisessa keskustelussa käsiteltävän. Hän lupasi, että teos sisältää Ruotsin läheisyyden ansiosta runsaasti kertomuksia Turusta, jossa silloin sijaitsi Valtiollisen poliisin alaosasto.
Asiapitoisen päivän päätteeksi Pekka Lähteenkorva esitti todellisen arkistojensa helmen, silloisen pääministeri Urho Kekkosen vauhdikkaan vaalivideon vuodelta 1955. Lähteenkorvan mukaan vuoden –56 vaaleja leimasi erityinen loanheitto, jossa laajasti sabotoitiin vastustajan kampanjaa puolin ja toisin. - Urkki oli harjoitellut amerikkalaistyylistä kampanjointia jo vuoden 1950 vaaleissa, joihin hän osallistui puhtaasti harjoitusmielessä, Lähteenkorva kehaisi.
Rami Nieminen