Puoli vuosisataa biolääketiedettä
Kun lääketieteellisen kemian oppiaine aloitti toimintansa Turun yliopistossa professori Eino Kulosen johdolla vuonna 1955, sen tehtäväksi asetettiin selvittää tautien syntyä ja hoitotehokkuutta molekyläärisellä tasolla. Perustehtävä on säilynyt, mutta tutkimusmenetelmät ja välineet ovat huimasti kehittyneet.
Kulosen johdolla käynnistettiin heti alusta alkaen kansainvälisesti merkittäviä hankkeita, jotka keskittyivät kollageenin rakenteen ja aineenvaihdunnan, sidekudosten rakenteen ja muutosten sekä mm. haavan ja luunmurtuman paranemisen tutkimiseen.
Sittemmin rakennetutkimuksesta on siirrytty dynaamisempaan suuntaan. Ennen selvitettiin kollageenin rakennetta ja sen määrää kudoksissa. Nyt tutkitaan esimerkiksi sitä, mitä geneettinen koodi merkitsee kudoksien muotoutumisessa. Muutoksen merkiksi oppiaine sai 1990-luvun alussa uuden nimen: lääketieteellinen biokemia ja molekyylibiologia.
Näin esittelivät oppiaineensa kehitystä 50-vuotisjuhlasymposiumin yhteydessä oppiaineen entiset ja nykyiset professorit ja tutkijat, heidän joukossaan mm. Eero Vuorio, Risto Penttinen, Tapio Nikkari, Veli-Matti Kähäri, Jorma Rantanen, Jorma Viikari, Pentti Seppälä, Klaus Elenius, Jyrki Heino ja Markku Jalkanen.
Ulkomainen tutkijakoulutus menettänyt suosiotaan
Juhlassa pitämässään esitelmässä kansleri Eero Vuorio tarkasteli laitoksen historiaa tutkijankoulutuksen näkökulmasta. Hän totesi laitoksella valmistuneen 50 vuoden aikana kaikkiaan 115 väitöskirjaa. Viime aikoina tahti on kiihtynyt, sillä kun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana valmistui yhteensä 20 tohtoria, on kahden viimeisen vuosikymmenen tohtorisaldo 77.
Merkillepantavaa on myös naisten osuuden kasvu, sillä vuoteen 1975 mennessä oli valmistunut vain yksi naistohtori. Viimeisen kymmenen vuoden tohtoreista jo neljännes on naisia.
Ulkomainen tutkijakoulutus on Vuorion mukaan menettänyt suosiotaan nuorten tohtorien keskuudessa. Tämä johtunee paitsi tutkimusedellytysten selkeästä paranemisesta kotimaassa myös siitä, että post doc –koulutuksesta ulkomailla on hyötyä oikeastaan vain professoriksi aikoville, muille se merkitsee lähinnä uran hidastumista. Muulle kuin tutkijanuralle suuntautuvien osuus on jatkuvasti kasvamassa.
Kuvassa oppiaineen vaiheita analysoivat vasemmalta Eero Vuorio, Pentti Seppälä (joka toimi jo 60-luvulla Eino Kulosen assistenttina), Risto Penttinen sekä Markku Jalkanen.
TN