Eläinkunnan aarreaitta yliopistonmäellä
Yliopistonmäen eläinmuseolla ei pidetä turhaa melua itsestä. Harva tietää, että Luonnontieteiden talon kupeessa sijaitsevassa museossa on yli 3,5 miljoonaa eläinnäytettä.
Näytteistä osa on myös koko yliopiston väen nähtävissä. Henkilökunnan ja opiskelijoiden nähtävänä museossa on lähinnä suomalaista eläinlajistoa. Esillä on valtaosa Suomessa elävistä linnuista, nisäkkäistä, kaloista sekä hyönteisheimoista. Tutkijoiden ulottuvilla on laaja valikoima lajeja ympäri maailman.
Aktiivista tutkimustyötä tekevässä yksikössä ollaan perehdytty pääasiassa niveljalkaisiin kuten hämähäkkeihin, loispistiäisiin, punkkeihin ja luteisiin. Erityisesti museon hämähäkkikokoelma on Euroopan mittakaavassa laaja ja arvostettu.
Suurelle yleisölle museo ei ole tällä hetkellä valitettavasti avoinna, mutta ryhmät voivat vierailla eläinmuseossa sopimuksen mukaan. Myös yliopiston väen toivotaan ilmoittavan käynnistään etukäteen. Eläinten tunnistusta museolla tehdään yleisöpalveluna.
– Ihmiset tuovat tunnistettavaksi vaikka mökiltä löytyneen kauniin perhosen. Sairaaloista voi tulla tunnistettavaksi esimerkiksi jokin vieraampi loislaji, kertoo eläinmuseon amanuenssi Ilari E. Sääksjärvi.
Arvokkaimmat eläimet kassakaapeissa
Perustan eläinmuseon tieteellisille kokoelmille muodostavat Suomalaisen Yliopistoseuran vuosina 1920–21 hankkimat hyönteis- ja lintukokoelmat. Turun palossa vuonna 1827 tuhoutui suuri osa luonnontieteellisestä kansalliskokoelmasta. Näistä kokoelmista on jäljellä neljä kaapillista hyönteisiä, jotka opiskelijat tarinan mukaan pelastivat pois tulen ulottuvilta.
Uusia näytteitä kerätään jatkuvasti eläinmuseon tutkimusten yhteydessä eri puolilta maailmaa. Tällä hetkellä eniten näytteitä kertyy hämähäkeistä, punkeista, luteista sekä loispistiäisistä. Myös yksityishenkilöiden lahjoitukset kartuttavat kokoelmia. Viimeisin merkittävä trooppisten perhosten lahjoitus tuli taiteilija Olavi Ermalalta. Turun palon kaltaisiin onnettomuuksiin on varauduttu nyt huolella. Kaikkein arvokkaimmat yksilöt on varastoitu kassakaappeihin.
– Kassakaapeissa säilytetään lajien tyyppiyksilöitä. Niihin perustuvat lajinkuvaukset. Tyyppiyksilöihin vertaamalla tutkija voi päätellä, onko hänen löytämänsä yksilö jonkin jo tieteelle kuvatun lajin edustaja, Sääksjärvi paljastaa. Hän tutkii itse Amazonian sademetsäalueen loispistiäislajistoa.
Tutkijoille tyyppiyksilöt ovat epäilemättä arvokkaimpia näytteitä. Tavallista yleisöä sen sijaan kiehtonee enemmän muumioitunut kissa, valtava susi tai Littoisissa tallustelleen karhun jälkivalokset. Tutkimuskokoelmasta löytyy myös sellaisia erikoisuuksia kuin kaksipäinen porsas.
Vain murto-osa maailman lajistosta tunnetaan
Sääksjärvi painottaa eläintutkimuksen vaativan pitkäjänteisyyttä. Aikasarjoja seuraamalla voidaan arvioida lajien populaation kehitystä eri alueilla. Lajeja kuolee sukupuuttoon myös luonnollisesti, mutta ihmisten toiminta on kiihdyttänyt tuhoutumista moninkertaisesti.
– Varsinkin sammakkoeläimet ovat kärsineet muutoksista suunnattomasti. Niitä kuolee tällä hetkellä sukupuuttoon huimaa vauhtia. Voi sanoa, että tänäänkin on voinut kuolla sukupuuttoon jokin sellainen eliölaji, jonka avulla olisi voitu kehittää uusi syöpälääke tai jokin muu merkittävä keksintö, painottaa Sääksjärvi.
Sääksjärvi kumoaa ihmisten yleisen uskomuksen, että maailman eläinlajisto olisi jo hyvin tutkittu ja tunnistettu. Jopa 95 prosenttia lajeista on edelleen tuntemattomia. Monet lajit ehtivät tuhoutua ennen kuin ne edes tunnistetaan. Suurin osa tuntemattomista lajeista on pieniä eliöitä kuten hyönteisiä. Rohkeimpien arvioiden mukaan maailmassa on peräti 200 miljoonaa lajia. Yleisesti lajeja arvioidaan olevan noin 20 miljoonaa. Yksistään Suomessakin on yli 40 000 lajia.
– Lajituntemus on Suomessa kärkitasoa. Tästä saamme kiittää luontoharrastuksen pitkää perinnettä. Useat löydöt ovat juuri harrastajien tekemiä.
Kuvat:
Ylhäällä: Eläinmuseon amanuenssi Ilari E. Sääksjärvi tarkastelemassa Olavi Ermalan lahjoittamaa arvokasta trooppisten perhosten kokoelmaa.
Keskellä: Yleisökokoelman muumioitunut kissa on peräisin 1800-luvulta.
Alhaalla: Eläinmuseon henkilökunta tekee aktiivisesti tutkimusta. Elektronimikroskoopilla saadaan pienimmätkin eläimet näkyviin. Kuvassa sammalpunkki.
Katja Hynninen