Geenimania on ottanut Jumalan paikan
– Geenien voidaan sanoa elävän sosiaalista elämää, sillä ne antavat lupauksia ja luovat pelkoja elämään, sanoo Veikko Launis. Etiikan ja yhteiskuntafilosofian dosentti Launis puhui Turun yliopiston filosofian laitoksella 10.–11. tammikuuta järjestetyssä Elämä-kollokviossa.
– Geenien merkityksen laajentumisesta biologian ja lääketieteen ulkopuolelle voidaan puhua geenien sosiaalisena elämänä, sillä ne saavat sosiologisten ja moraalisten kysymysten alueella jopa perusteettomia merkityksiä, jotka vaikuttavat todellisuuteen, kiteyttää Veikko Launis. Esimerkeiksi hän nostaa terveysinformaation, vanhemmuuden ja muuntogeeniset elintarvikkeet. Pelkkä tietoisuus geneettisestä sairaudesta saattaa vaikuttaa yksilön elämään voimakkaastikin, vaikka todellisuudessa geneettisen perimän vaikutus voi olla esimerkiksi ympäristöolosuhteita merkittävästi vähäisempi. Silti geneettisiin "tosiasioihin" suhtaudutaan vakavammin. Launiksen mukaan mitään ehdotonta suhtautumista geeniteknologiaan hyvä−paha -akselilla ei kuitenkaan ole.
– Esimerkiksi vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä geneettisyys ei saisi saada liian suurta roolia, sillä vanhemmuutta on monenlaista, ja geneettistä vanhemmuutta tärkeämpää on toiminnan intentionaalisuus, sosiaalinen vanhemmuus, korostaa Launis. Hänen mukaansa vanhemmuuskeskustelussa esiintyy perinnän mystifiointia, jossa geneettisyys nostetaan korkealle, kun taas muuntogeeniset organismit ravinnontuotannossa nähdään useimmiten negatiivisena seikkana, jolloin sen mahdollisuuksista ei kunnolla uskalleta puhua.
– Ruoantuotannossa koko geenimuunteluajatus ollaan valmiina ampumaan alas saman tien sen negatiivisen leiman takia, Launis lisää.
– Geenien mystifiointi on asettanut geenit Jumalan paikalle, Launis kiteyttää.
Suomen Filosofisen Yhdistyksen järjestämä kotimainen tutkijakollokvio pidetään vuorotellen Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Kollokvio järjestettiin nyt 25. kerran, ja se rakentuu joka vuosi yhden sanan ympärille, johon tutkijat ottavat omasta näkökulmastaan kantaa.
Piia Lavila