Euroopan muuttunut asema puhutti seminaarissa
EU:n turvatakuita ei ole tarkoitettu puolustamaan jäsenmaita sotilaalliselta uhalta, ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva painotti Turun yliopistossa järjestetyssä Uusi ja vanha Eurooppa -seminaarissa.
Yleisen historian professori Kalervo Hovin kunniaksi järjestetyssä 65-vuotisjuhlaseminaarissa puhunut ulkoministeri Kanerva puntaroi Suomen asemaa maailmansotien ja kylmänsodan päättymisen muovaamassa uudessa Euroopassa. Ministeri nosti puheessaan esiin esimerkiksi Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.
– Suomi on eurooppalaisen solidaarisuusyhteisön täysivaltainen jäsen. EU:n sotilaallisten turvatakuiden on tarkoitus varautua terrorismin, joukkotuhoaseiden ja kansainvälisen rikollisuuden kaltaisiin uhkakuviin. Niiden avulla ei varauduta puolustautumaan sotilaalliselta uhalta, joka kohtaa yksittäistä jäsenmaata. EU:n turvallisuusyhteistyö ei korvaa NATOa.
Kanervan katsauksen keskiöön nousivat myös Suomen Venäjäsuhteet. Euroopan unionin Venäjäasioissa ministeri peräänkuulutti Suomelta näkyvää otetta.
– Meidän on tartuttava haasteeseen, jonka EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana on Suomelle heittänyt. Meiltä odotetaan Venäjäasioiden tuntijan ja puntaroijan roolia EU:ssa, ja meidän tulee se rooli myös ottaa, Kanerva painotti.
Kanerva puhui myös Euroopan unionin energiapolitiikasta ja painotti uusiutuvien energiavarojen käytön edistävän ilmastokysymyksen lisäksi myös maailmanrauhaa.
Niskuroiva Puola hakee paikkaansa Euroopan unionissa
Kanervan jälkeen puhujan aitioon astui professori Olavi K. Fält Oulun yliopistosta. Fält puhui Euroopan muuttuneesta asemasta 1900-luvun maailmassa ja pohti esimerkiksi sitä, millaisen roolin EU:n tulisi ottaa maailmanpolitiikan näyttämöllä.
– Onko EU hakemassa tietynlaista arvojohtajan roolia? Onko siihen edes oikeutta, kun huomioidaan Euroopan sotaisa menneisyys, Fält pohti.
Ohjelman lopuksi professori Kalervo Hovi alusti Puolan asemasta uudessa ja vanhassa Euroopassa.
– Puolalla on ollut näkyvä rooli uusien EU-maiden joukossa. Lukuisista kansannousuistaan kuuluisan maan kohdalla voikin puhua eräänlaisesta aktiivisen vastarinnan perinteestä.
Seminaarin lopuksi yleisöstä osoitettiin Hoville henkilökohtainen kysymys hänen tutkimusintressistään: Miksi Puola?
– Kiinnostukseni Puolan historiaan on oikeastaan sattuman seurausta. Olin tehnyt Turun yliopistossa välitutkinnon vuonna 1966, ja satuin sen jälkeen saamaan kontaktistipendin Gdanskiin. Innostuin silloin puolalaisten opiskelijoiden voimakkaasta historiatietoisuudesta, ja näin Puola jäi kiinnostamaan minua.
Kuva vasen: ulkoministeri Ilkka Kanerva
Kuva oikea: professori Kalervo Hovi
Julkaistu 30.10.2007
Liisa Reunanen