Mitä kuuluu humanististen tieteiden etiikkaan?
Humanistisen tiedekunnan jokavuotisessa Mitä meille kuuluu? -tilaisuudessa pohdittiin tutkimuksen etiikkaa ja yhdenvertaisuutta yliopistoyhteisössä.
- Joillakin ihmistieteiden kansainvälisillä julkaisufoorumeilla on jo nykyään vaatimuksena, että julkaistavaksi ehdotettu tutkimus on käynyt läpi eettisen ennakkoarvioinnin, kertoi tilaisuudessa puhunut lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis.
Launiksen mukaan Suomessakin olisi mietittävä, tulisiko humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen alueella harjoittaa eettistä ennakkoarviointia. Pohdittavia kysymyksiä ovat muun muassa, tarvitaanko toimikuntia tai muita viranomaistahoja tutkimusta valvomaan ja mitä hyötyä tai haittaa arvioinnista olisi.
- Vaarana on, että järjestelmästä tulisi raskas ja byrokraattinen. Vaikeutena on lisäksi, että tieteenalat ja niille ominaiset eettiset kysymykset poikkeavat toisistaan. Toisaalta ennakkoarviointi parantaisi tutkittavien ja tutkijoiden oikeusturvaa ja yhdentäisi tutkimusetiikkaa.
Launis kuului vuosina 2003–2005 toimineeseen tutkimuseettisen neuvottelukunnan HYMY-työryhmään, joka kartoitti ihmistieteiden tutkimusetiikan nykytilaa ja jatkotoimenpiteiden tarvetta. Työryhmä toimitti Etiikkaa ihmistieteille -teoksen, jonka tarkoitus on edistää keskustelua aiheesta. Launis listasi kirjan neljä perusviestiä:
- Älä vahingoita tutkimuksesi kohdetta. Älä valehtele tutkimustasi koskevista asioista tiedeyhteisölle äläkä yhteiskunnalle. Älä varasta muiden aineistoja äläkä tuloksia. Älä tutki ilman lupaa.
Yleisökeskustelussa naistutkimuksen professori Marianne Liljeström kysyi, onko mielekästä ymmärtää tutkimusetiikkaa tällaisten kieltolauseiden muodossa. Liljeströmin mukaan tutkimuksenteon etiikkaan kuuluu perustavampia olemiseen ja tiedontuottamiseen liittyviä kysymyksiä, kuten tutkimuksen tutkijassa herättämät affektit ja miten ne otetaan tutkimusprosessissa huomioon sekä miten tutkimuksen demokraattisuus taataan.
Launis kommentoi tätä toteamalla, että on tärkeää tuoda esiin, miten etiikka eri oppiaineissa ymmärretään ja millaisia eettisiä käytäntöjä niissä jo on.
- Tarkoitus ei ole, että ulkoapäin tultaisiin sanomaan, mitä tutkimusetiikkaan kuuluu.
Tilaisuudessa eettisyyttä ja yhdenvertaisuutta yliopistossa lähestyttiin myös pohtimalla, miten eri tavoin yliopistojen kireä taloudellinen tilanne vaikeuttaa yliopistolaisten oikeudenmukaista kohtelua ja millaisia eettisiä kysymyksiä opetukseen liittyy.
Mari Kuukkanen