Itämeri luo mahdollisuuksia sekä tieteelliselle että kaupalliselle yhteistyölle
Itämeren valuma-alueelle mahtuu 14 valtiota. Se on paitsi biologinen ja maantieteellinen kokonaisuus, myös suuri potentiaalinen markkina-alue. Vuonna 2004 alkaneen hankkeen avulla pyritään nyt kehittämään alueen yritys- ja tutkimusyhteistyötä.
Turun seutu ja Varsinais-Suomi Itämeriosaajaksi –hanketta toteuttaa Turun Seudun kehittämiskeskus yhteistyössä turkulaisten yliopistojen kanssa.
- Itämeren alueella on erittäin paljon toimintaa. Toivomme vain, että kaikki toimijat olisi mahdollista saada saman pöydän ääreen. Esimerkiksi Itämeren tutkimus on tällä hetkellä pirstaleista, joten tulevaisuudessa keskustelun integroinnin tärkeys nousee esille, totesi suunnittelija Antti Karlin Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta. Hän avasi tiistaina Turun korkeakoulujen Itämeritutkimus –seminaarin.
Seminaarissa pohdittiin Itämeren markkinoiden mahdollisuuksia sekä alueen luonnontieteellistä tutkimusta. Turun yliopiston geologian laitoksella tehtävää The bed rock in the Baltic Sea region -tutkimusta esitelleen professori Krister Sundbladin mukaan esimerkiksi EU:n tukema geoturismi -projekti Pohjois-Virossa ja Etelä-Suomessa voisi hyödyntää molempia osa-alueita.
Itämeren pohja-alueille on pitkään kerääntynyt nuorempaa kiviainesta vanhemman sedimentin päälle. Kerrostumien tutkiminen on Sundbladin mukaan tärkeää etenkin koska siten voidaan ymmärtää paremmin Itämeren geologista evoluutiota. Mielenkiintoiset tutkimustulokset ovat omiaan lisäämään matkailuintoa aiheen tiimoilta.
Merenpohjan hapettomuus melko yleistä Saaristomerellä
Myös Itämeren hapettomuuden tutkimus kertoo moniongelmaisen meren kehityksestä. Geologian laitoksen tutkija Joonas Virtasalo totesi seminaarissa, että hapettomuus on Itämerellä luonnollista, muttei kiistänyt etteikö ihmisen toiminta olisi lisännyt rehevöitymistä. Hän tutkii geologian laitoksella sekä Saaristomeren ympäristömuutoksia että merenpohjan nykyisiä hapenpuutealueita.
-Saaristomerellä on aina ilmennyt hapettomia alueita. Esimerkiksi Paimionlahdella olosuhteet ovat vaihdelleet puolin ja toisin tuhansien vuosien kuluessa. Jotta voidaan todeta ihmisen vaikutus tässä kehityksessä, on tutkittava myös luonnolliset vaihtelut, Virtasalo selvitti.
Merenpohjan tilaa voidaan tutkia tarkkailemalla rehevöitymistä lisäävän fosforin määriä sedimentissä. Hapettomuus nimittäin estää fosforin sitoutumista merenpohjan ainekseen, minkä vuoksi se ei poistu merestä, vaan lisää ravinnekuormituksen määrää. Kesällä 2001 tehdyt tutkimukset osoittivat Virtasalon mukaan hapenpuutteen olevan melko yleistä Saaristomeren lahdissa. Lähes joka toisella testialueella ilmeni hapettomuutta.