Uusi teos pohtii historiallisen sosiologian lähtökohtia
Kahden muusan palveluksessa –teoksen toimittajat odottavat keskustelua historian ja sosiologian teoriankäytöstä.
Historiallinen sosiologia tarkastelee sosiologisia tutkimuskysymyksiä historiallisesta perspektiivistä. Kahden eri tieteenalan vaatimuksia voi kuitenkin olla vaikea sovittaa yhteen. Turun historiallinen seura ry. julkaisi tiistaina Kahden muusan palveluksessa –tekstikokoelman, joka paneutuu aiheen lähtökohtiin ja lähestymistapoihin.
Kirjan toimittaneet Marja Andersson, Anu-Hanna Anttila ja Pekka Rantanen pitävät historiantutkimusta ja sosiologiaa sisaruksina tieteiden joukossa. Viime aikoina sisarsuhteet ovat käyneet entistä tiiviimmiksi.
Teoksessa yhdeksän yhteiskuntatutkijaa pureutuu siihen, miten ristiriitaisuuksia voi sovittaa yhteen käytännön tutkimustyössä. Artikkeleita ovat kirjoittaneet useat turkulaiset sosiologit. Yliassistentti Kari Teräs Turun yliopiston historian laitokselta on ainoa teokseen osallistunut historiantutkija. Hän pohtii artikkelissaan, suhtautuvatko historioitsijat teorioihin välineellisesti. Provosoivasta otsikosta huolimatta suhde teorioihin on yksi tieteiden ongelmallisista eroista. Sosiologeille teoriat ovat tieteen työkaluja, mutta historiantutkijat puhuvat mieluummin metodeista.
Uudet historiat yhdistävänä tekijänä
Sosiologia on läpikäynyt viimeisten 20 vuoden aikana ns. historiallisen käänteen, joka on lisännyt sosiologisen historiantutkimuksen suosiota. Samaan aikaan historiantutkimuksessa on vaikuttanut ns. teoreettinen käänne, joka taas on ohjannut tutkijoita sosiaalitieteellisten kysymysten pariin. Uudet historiat, kuten nais- ja mikrohistoria asettuvat tieteiden välimaastoon ja silloittavat rajankäyntiä. Niillä on tärkeä osansa myös teoksen artikkelien joukossa.
Tutkimustraditioissa on kuitenkin vielä eroja. Turun yliopiston sosiologian laitoksella tutkijana toimivan Anu-Hanna Anttilan on yllättänyt tulkinnan merkitys historiantutkimuksessa.
- Historiantutkijat lukevat kaikesta tulkintaa ja tarkastelevat merkityksiä jopa yksittäisten sanojen tasolla. On kuitenkin mielenkiintoista oppia ymmärtämään ja lukemaan muiden tieteiden tekstejä ja käymään tieteidenvälistä keskustelua.
Teoksen toimittajat toivovatkin, että kirja herättää keskustelua ja kanssakäyntiä sosiologian ja historiatieteiden välillä. Ainakin kirjan julkaisutilaisuudessa vilkas keskustelu luotasi vielä pikemminkin kahden sisartieteen eroja kuin yhtäläisyyksiä. Puheenvuoroissa tultiin siihen tulokseen, että 1960-luvulla oppiaineiden vuorovaikutus on ollut hedelmällisimmillään. Puhe kääntyi vääjäämättä etenkin - ehkä molemmille tieteille ominaiseen tapaan - marxilaisuuteen ja sen aikaansaamaan historian yhteiskunnallistumiseen.