Professori Rinne kannustaa historialähtöisyyteen
Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen professori Risto Rinne piti avajaisluennon torstaina 2.6. Kasvatuksen historian päivillä Turussa, Educariumissa. Hän korosti historian tietouden merkitystä nykypäivän koulutuksen ja kasvatuksen ymmärtämisessä ja kehittämisessä.
Rinne luennoi aiheesta "Kasvatuksen historia − tarvitaanko sitä?" ja oli vahvasti sitä mieltä, että kysymys on helppo ja vastaus itsestään selvä. Nykypäivän asiainlaitaa on Rinteen mukaan mahdotonta ymmärtää, jos ei käsitä millaisesta tilanteesta on ylipäätään lähdetty. − Lähtökohta on se, että Turussa, ja monessa muussa Suomen yliopistossa, kasvatustieteen piirissä ei ole yhtään kasvatushistorian professorin tuolia. Tämä kertoo jotain siitä tilasta missä ollaan ja miten asiaan suhtaudutaan.
− Tutkimusta kuitenkin toki tehdään ja erityisesti kouluhistorian piirissä. Kasvatushistoria, erityisesti ihmisten perhe- ja arkitodellisuuteen liittyvä, on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, Rinne toteaa.
Suomessa suurin osa tutkimuksesta tehdään verkottuneesti yhteistyönä sekä myös muilla aloilla kuin kasvatustieteissä: muun muassa useissa historia-aineissa ja sosiologiassa. Kasvatushistorian tutkimus on menettänyt jatkuvasti suosiotaan laskettaessa esimerkiksi väitöstutkimuksia. 1980- ja 1990-luvuilla vain noin 10 % kasvatustieteiden väitöksistä käsitteli tätä aihetta.
− Koulutuspolitiikassa on tällä hetkellä tehty useita virhearvioita, jotka perustuvat historiallisen muistin lyhyyteen. Jos meillä olisi kunnollista historiallista tutkimusta, osaisimme myös tehdä nykypäivän ratkaisuja eri näkökulmista. Ymmärtääksemme esimerkiksi yliopistolaitoksen ja aikuiskasvatuksen muutoksen, meidän pitäisi ensin ymmärtää mihin ne ovat ankkuroituneet menneessä, Rinne korostaa.
Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatushistorian sig-ryhmä ja Turun elinikäisen oppimisen ja opetuksen tutkimuskeskus (CELE) järjestivät ensimmäiset Kasvatushistorian päivät 2.−3.6. Päivien yleisenä teemana on "Kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen historiallisen tutkimuksen sija ja tila 2000-luvun alussa".
Mari Pöyhtäri