Kielitieteen päivillä pohdittiin vastuuta vähemmistökielten säilyttämisestä
Kaksipäiväisen konferenssin pääteemoina käsiteltiin mm. tutkijoiden vastuuta ja Euroopan Neuvoston vaikutusmahdollisuuksia vähemmistökielten asemaan.
- Oman kielen käyttö on ihmisoikeus, totesi dosentti Leena Huss Uppsalan yliopistosta.
Esitelmässään "Uutta kielipolitiikkaa Skandinaviassa: kenellä on vastuu vähemmistökielten säilyttämisestä?" Huss pohti vähemmistökielten asemaa Ruotsissa ja Norjassa.
- Meneillään on dynaaminen aikakausi, jossa vähemmistökielten edustajat ovat aktivoitumassa ja yhteistyö lisääntymässä. Kieliasiat ovat muutenkin pinnalla niin sanotun englannin kielen uhan vuoksi, Huss sanoi.
- Ruotsissa jotkut tahot ovat olleet huolissaan ruotsin kielen asemasta, jolle on vaadittu lakiin kirjattavaksi niin sanotun ykköskielen asema. Ehdotus kuitenkin torjuttiin. Kaikki eivät aivan ymmärtäneet, mitä tämän lain rikkomisesta seuraisi, Huss nauratti kuulijoitaan.
Vähemmistökielten turvaamiseksi säädetyt lait ja asetukset eivät ole toimineet täysin ongelmattomasti. Samaa kritiikkiä on kuulunut monelta suunnalta: lakeja ei yksinkertaisesti noudateta.
- Lait eivät ole poistaneet sitä, että vähemmistökielten edustajat pelkäävät saavansa huonompaa palvelua kielensä vuoksi esimerkiksi virastoissa ja terveyskeskuksissa. Siksi asiakkaat eivät käytä tulkkeja, ja kunnat voivat lopulta vedota tähän virkoja lakkauttaessaan, Huss totesi.
Yksi suuri askel vähemmistökielten asemassa otettiin, kun eräs paikallislehti Ruotsissa onnitteli saamelaisia heidän omalla kielellään. Otsikko liittyi alkuperäiskielien pelastamiseen.
- Positiivisia artikkeleita on ilmestynyt suurissa päivälehdissä, mutta paikallistasolla ollaan aina oltu kriittisempiä. Tässä yhteydessä kielenkäyttö oli symbolista, mikä on hyvä alku. Tavoitteena kuitenkin on, ettei kieli jäisi tälle symboliselle tasolle.
Kielitieteellistä sosiaalityötä?
Vähemmistökielten asema on esimerkiksi Ruotsissa Hussin mielestä vielä todella huono, mutta edistystä on tapahtunut. Kieleen liittyvää tietoa tarvitaan, mutta saavatko kielitieteilijät olla mukana poliittisella tasolla parantamassa vähemmistökielten asemaa?
- Tästä on olemassa erilaisia mielipiteitä. Joittenkin mielestä kielitieteilijöiden tulisi pitäytyä dokumentoinnissa ja nähdä kielten häviäminen luonnollisena asiana. Paradigman muutos on kuitenkin näkyvillä. Puhutaan esimerkiksi vastuuntuntoisesta tai uudistetusta kielitieteestä.
- Voiko epäpoliittista tutkimusta ylipäätään tehdä? Mielestäni tutkijoiden tulee tarjota apua, mikäli heiltä sitä pyydetään. Vaikka esimerkiksi perhe päättäisi itse sulautua kielellisesti valtaväestöön, kiinnostus alkuperäiskieltä kohtaan herää viimeistään kolmannessa sukupolvessa. Heidän sosiaaliset olonsa ovat jo paremmat kuin vanhemmillaan. Tästä pitäisi tiedottaa ihmisille, jotta kiinnostus ei heräisi liian myöhään, totesi Huss.
LH