Suomalaisten ja saksalaisten elämää suojellussa talossa
Koti on hyvin henkilökohtainen ja emotionaalinen käsite. Mutta entä jos kotina onkin suojeltu talo? Asukkaiden ja suojeluviranomaisten väliseen vuorovaikutukseen sisältyy niin yhteistyötä kuin eripuraakin.
Torstaina 20.12. julkistetaan Outi Tuomi-Nikulan ja Eeva Karhusen toimittama teos Kotina suojeltu talo - Arkea, elämää ja rakennussuojelua Suomessa ja Saksassa.
Kotina suojeltu talo on humanistinen puheenvuoro rakennetun kulttuuriperinnön suojelukysymyksistä ja asukaslähtöisestä talotutkimuksesta. Se on syntynyt opiskelijaprojektina Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella Porin yliopistokeskuksessa.
Opiskelijoiden, tutkijoiden ja rakennussuojelun ammattilaisten kirjoittamat artikkelit ovat toimittaneet kokoelmaksi kulttuuriperinnön professori FT Outi Tuomi-Nikula ja FM Eeva Karhunen. Artikkelit pohjautuvat haastatteluihin, joissa asukkaat tulkitsevat elämäänsä vanhassa talossa ja pohtivat suhdettaan rakennussuojeluun.
Artikkelien perusteella lukija saa elävän käsityksen esimerkiksi arkielämästä Porin ja Rauman puutaloalueilla 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Asuinpaikkaan liittyvät muistot ja kertomukset synnyttävät yhteydentunteen talon aikaisempiin asukkaisiin sukupolvien ketjussa. Tämä korostuu erityisesti Saksan maaseudulla, missä asukkaiden näkemys rakennusperinnöstä ankkuroituu ajatukseen, jonka mukaan "talo säilyy, mutta sukupolvet vaihtuvat". Vanhan Rauman maailmaperintökohteen ja Porin viidennen kaupunginosan lisäksi artikkeleissa käsitellään Altes Landin maaseutua ja entistä DDR:ää.
Teos julkaistaan myös sähköisessä muodossa Satakunnan ja Rauman museoiden sekä Turun yliopiston kulttuurintuotannon ja maisematutkimuksen laitoksen sivuilla.
Julkaistu 20.12.2007