Maantieteen tutkijakoulu lisännyt suosiotaan
Maantieteen tutkijakoulun johtaja, professori Harri Andersson pitelee käsissään paksua paperipinoa. Koulun hakuaika on juuri umpeutunut ja seitsemästä tutkijakoulutettavan paikasta kilpailee lähes neljäkymmentä hakijaa.
- Tutkijakoulun alkuaikoina hakijoita oli paljon vähemmän. Silloin jatkotutkintoa tekevät suosivat assistenttien paikkoja sekä projektitöitä. Tällä hetkellä halukkaita tutkijakouluun on huomattavasti enemmän. Myös työelämä on muuttunut, sillä nykyisin on useita paikkoja, joihin vaaditaan tohtoritutkinto. Aiemmin tohtoreilla oli enemmän vaikeuksia sijoittua työelämään.
Valtakunnallinen maantieteen tutkijakoulu aloitti toimintansa vuonna 1995, jolloin opetusministeriö otti aktiivisen roolin tohtorikoulujen tukemisessa. Tähän mennessä noin 60 koulun väittelijää on painanut tohtorinhatun päähänsä.
- Pääosin kaikki tutkijakoulutettavat ovat väitelleet. Tärkeimpänä kriteerinä tutkijakouluun pääsemisessä olemmekin pitäneet tutkimussuunnitelman riittävyyttä. Jos aineisto tai tutkimusongelma ei ole tarpeeksi laaja väitöskirjaan, ongelmia tulee varmasti.
Valtakunnallinen koulu valmistaa tohtoreita kuudesta yliopistosta. Turun yliopiston lisäksi mukana ovat Helsingin, Joensuun, Tampereen, Vaasan ja Oulun yliopistot. Yksilöohjauksen ja julkaisutoiminnan lisäksi koulutettaville järjestetään vuosittain kolmesta neljään intensiivikurssia, joissa käsitellään aiheita teemoittain. Tutkijakoululaiset voivat saada rahoituksen viideksi vuodeksi tai sitä lyhyemmäksi ajaksi. Useat lyhyemmän ajanjakson opiskelijoista ovat aloittaneet väitöskirjan jonkin apurahan turvin ja hakevat koulutettaviksi jo työn edettyä.
Maantiede on oppialana joustava, sillä se yhdistyy helposti moniin tutkimusaloihin, joissa alueellisuus on jollakin tavoin mukana. Tämän vuoksi koulussa tehdään paljon yhteistyötä muiden tieteenalojen kanssa.
- Monilla väitöskirjan tekijöillä toinen ohjaaja on tieteenalamme ulkopuolelta. Myös intensiivikursseja voidaan järjestää yhteistyössä muiden tahojen kanssa, Andersson kertoo.
Jatkuvuus koulun voimavara
Mikko Jorosen ensikosketus tutkijakouluun tuli koordinaattorin tehtävissä syksyllä 2004, jolloin hän oli mukana järjestämässä intensiivikurssia. Tämän vuoden keväällä Joronen pääsi mukaan tutkijakoulutettavaksi. Samalla hän hoitaa edelleen koordinaattorin tehtäviä. Säätiöiden rahoituksen turvin väitöskirjatutkimuksensa aloittanut Joronen on tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseensa.
- En ennakkoon tajunnut, kuinka paljon rahoituksen hakeminen haukkaa aikaa itse tutkimuksen tekemiseltä. Säätiöihin ei voi lähettää samaa tutkimussuunnitelmaa, vaan kirjoitus on tehtävä aina sen pohjalta, mitä missäkin painotetaan. Tutkijakoulussa olen saanut tilanteen rauhoittumaan, Joronen pohtii.
Joronen tutkii globalisaatiota Heideggerin hermeneuttisen ontologian näkökulmasta. Tutkimuksessaan Joronen selvittää millaisen olemisymmärryksen mahdollistamana globalisaatio on tullut historiallisesti mahdolliseksi sekä sitä, millaisesta maailmassa olemisen tavasta globalisoituminen nousee erilaisten kamppailujen kohteeksi. Muun muassa suomalaisia kirjoituksia ja puheita tutkiva Joronen uskoo saavansa tohtorin tutkinnon valmiiksi parin vuoden kuluessa.
- Valmistumisen jälkeinen elämä on vielä harmaata aluetta. Pidän kyllä niin paljon tästä työstä, että haluaisin jatkaa tutkijana. Tietysti sijoittuminen riippuu pitkälti valmistumishetken työllisyystilanteesta.
Jatkuvuuden lisäksi koulun etuina Joronen pitää sosiaalisia suhteita. Intensiivikurssit ovat hyviä tilaisuuksia ajatustenvaihtoon.
- Intensiivikursseilla on mukava kuulla muiden suunnitelmia ja keskustella. Samalla aiheisiin saa valtakunnallista näkemystä.
Maantieteen tutkijakoulun omat sivut löytyvät osoitteesta http://vanha.sci.utu.fi/maantiede/tutkijakoulu/.
Professori Harri Andersson on seurannut tutkijakoulun kehittymistä vuodesta 1995, jolloin koulu perustettiin.
Jatkotutkintoa suorittavalle Mikko Joroselle kouluun pääsy merkitsi tutkimukseen keskittymistä, sillä energia ei enää mene apurahojen anomiseen.
Katja Hynninen