Petoksen spektaakkeli
Tosi-tv:n ja dokumentaarisuuden yhteyksiä ja eroja käsiteltiin mediaeettisessa seminaarissa PharmaCityssä. Seminaari on Turun diakonia-ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineen yhteistyönä järjestämä. Kaksipäiväisen seminaarin ensimmäinen vieraspuhuja Mimi White pohti luennossaan totuuden ja todellisuuden rajankäyntiä Cheaters-tosi-tv -ohjelmassa.
Mimi White toimii radion, television ja elokuvan professorina Northwesternin yliopistossa Chicagossa, Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä White on Fulbright-professorina Renvall-instituutissa Helsingissä. Hänen tutkimus- ja opetusaloihinsa kuuluvat muun muassa mediateoria, feministinen teoria, populaari- ja massakulttuuritutkimus sekä mediahistoria.
Whiten käsittelemä Cheaters on vuonna 2000 USA:ssa aloitettu tosi-tv -sarja, joka esittelee "todellisten ihmisten todellista elämää" ihmissuhteiden viidakossa, jossa pettäjät ovat pahoja ja petetyt poikkeuksetta uhreja. Suomen televisiossakin Nelosella esitettävä sarja (nimellä Rysän päällä) on arvostelijoiden ja fanien mukaan törky-tv:tä pahimmillaan – tai parhaimmillaan, katsantotavasta riippuen.
– Cheatersin keskiössä ovat tavalliset ihmiset, jotka epäilevät kumppaninsa uskollisuutta. Innokkaita ohjelmaan haluajia on tuhansia, eivätkä kaikki millään pääse edes haastatteluun asti. Potentiaaliset petetyt ottavat yhteyttä ohjelmaan, joka laittaa laillistetun etsivän "pettäjän" jäljille, mistä syntyy sitten todellista tirkistelytelevisiota. Ohjelmassa on tarkoitus aikaansaada konfrontaatio, mikä puolestaan synnyttää mahdollisesti väkivaltaisia tilanteita, mutta varmasti ainakin herkullisen julkista asioiden setvimistä, White kuvailee.
Yksipuolisia totuuksia
– Cheatersiin osallistuvat ihmiset nauttivat paitsi julkisesta oikeutuksesta, myös omasta surkeudestaan. He pääsevät esittämään marttyyrin ja uhrin roolia, oli sillä sitten todellisuuden pohjaa tai ei. Yöllisillä, pimeillä kuvilla, epäilyttävällä videomateriaalilla sekä juontajan vihjailevilla kommenteilla korostetaan pettäjän moraalittomuutta ja oikeutetaan julkinen nöyryytys miljoonien katsojien edessä. Jakson kliimaksi saavutetaan, kun juontajan yllyttämä uhri kohtaa pettäjänsä ja kolmannen osapuolen julkisella paikalla.
Whiten mukaan Cheatersiin kohdistuu hyvin ambivalenttia kiinnostusta, kuten kaikkeen tosi-tv:hen. Toisaalta sen kaksinaismoralistisuutta päivitellään, toisaalta ollaan kiinnostuneita siitä, miten "tavikset" toimivat kriisitilanteissa ja nauretaan heidän nöyryytykselleen. Cheaters on hybridi-genre, joka yhdistelee syyllistävää ja sensaationhakuista dokudraamaa rikollisten jahtaamis -teemaan.
– Tämän tyyppinen linja syntyy, kun Michael Moore, Jerry Springer, Cops ja 60 Minutes yhdistävät voimansa, White tiivistää ironisesti. Ohjelma käyttää säälimättä hyväkseen todellisuustelevision tunnustuksellisia ja terapeuttisia toimintoja, sekä katsojien halua tirkistellä ja tuomita. White korostaakin, että Cheatersin tapaiset formaatit toimivat julkisina tuomioistuimina, jotka muotoilevat uudelleen sosiaalisen säädyllisyyden konventiot sekä muuttavat vakiintunutta yksityisen ja julkisen alueen välistä erottelua.
Torstain seminaarin puheenjohtaja, mediatutkimuksen lehtori Veijo Hietala keskustelee professori Mimi Whiten kanssa.
Mari Pöyhtäri