Suvun kuiskauksia ja luottamuksellisia neuvotteluja
Poliittisen historian laitoksen järjestämässä Ohrana-seminaarissa käsiteltiin turvallisuus- ja tiedusteluvirastojen vaiheita keskiviikkona 21.3.
Ohrana-seminaariin osallistui nimekäs joukko kirjailijoita ja tutkijoita. Puhumassa olivat muun muassa kirjailijat Jari Tervo, Sirpa Kähkönen, Lasse Lehtinen ja professori Kimmo Rentola. Sirpa Kähkönen kertoi saaneensa kipinän historian tutkimiseen isoäitinsä kuiskauksista 60-luvun lopulla. Kuiskaukset liittyivät usein isoäidin omiin kokemuksiin sotavuosista ja ne ovat muotoilleet vahvasti Kähkösen mentaliteettia ja kirjoittamistyyliä. Kähkönen kertoo vakavaksi tavoitteekseen "kaunokirjallisen mikrohistorioinnin" ja painottaa uuden sotahistorian käsittelyn tärkeyttä.
- Jos osaa paikallistaa tietyn tuotemerkin oikeaan aikaan menneisyydessä, saatetaan se nähdä suuren tutkimuksen huippuna. Kun joku taas tekee uusia tulkintoja Suomen historiasta, ei sitä välttämättä nähdä arvokkaana.
Kirjailija ja FT Lasse Lehtinen käsitteli puheenvuorossaan Kekkosta ja KGB:tä. Hän esitteli nuoren ja antikommunistisen Kekkosen, joka toimi valkoisten teloituskomppanian jäsenenä vuonna 1918. Kekkonen toimi myös etsivän keskuspoliisin tutkijana ja kuulustelijana, Lehtisen mukaan vieläpä erittäin hyvänä sellaisena.
- Kuulustelijana Kekkonen sai ihmiset usein tunnustamaan. Hän myös vastusti talvisodan rauhaa ja kirjoitti nimimerkin suojasta hyvinkin kärkkäitä kommentteja tyyliin "ryssäähän siellä vain tapetaan".
42-vuotiaana Kekkonen koki kääntymyksen. Se tapahtui, kun "Hammastunturin paliskunta" tajusi sodan päättyvän Saksan tappioon.Yhteydet Neuvostoliiton tiedustelupalveluun syntyivät jatkosodan jälkeen, ja Kekkosen ja KGB:n Helsingin-toimiston päällikön Mihail Kotovin välille syntyi pitkäaikainen ja luottamuksellinen suhde. Lehtisen tulkinnan mukaan Kekkonen oli kuitenkin lopun ikäänsä nuoruuden ihanteidensa kannalla, vaikka poliittisen turvallisuuden vuoksi ulospäin näyttikin olevansa eri mieltä.
- Tärkeää ei ollut se, mitä ihminen ajattelee, vaan se, mitä hän sanoo, Lehtinen summasi.
Annemari Anttila