Pohjaeläinten onkalot kertovat Saaristomeren kehityksestä
Juuri valmistunut tutkimus antaa ensimmäisen kerran tietoa Saaristomeren syvien mutapohjien eläinten lajiston ja käyttäytymisen muutoksista vuosituhansien ajalta.
Tutkimustulokset perustuvat Saaristomeren pohjasta kairatuista, useita metrejä pitkistä, sedimenttinäytesarjoista otettuihin röntgenkuviin. Röntgenkuvat paljastavat merenpohjan mudassa eläneiden eläinten tekemiä onkaloita tuhansien vuosien takaa.
Monet merenpohjan eläimet kuten monisukasmadot, makkaramadot ja simpukat kaivautuvat pohjamutaan ja rakentavat onkaloita merenpohjalle. Hylätyt onkalot peittyvät merenpohjalle kerrostuvan aineksen alle ja ajan kuluessa hautautuvat sedimenttiin, jossa ne voivat säilyä geologisessakin aikaskaalassa pitkiä aikoja.
- Periatteessa ne säilyvät siellä ikuisuuden, ellei sitten sedimentille tapahdu jotain esimerkiksi eroosion aiheuttamana, sanoo Geologian laitoksen tutkija Joonas Virtasalo.
Onkaloiden rakenne kuvastaa elintapoja, joita noudattamalla pohjaeläimet ovat sopeutuneet elinympäristöönsä. Sen vuoksi muutokset hautautuneiden onkaloiden muodossa ja rakenteessa kertovat muutoksista eläinten käyttäytymisessä, mikä puolestaan on seurausta muutoksista merenpohjan ympäristön tilassa.
Tutkimuksen mukaan ensimmäiset pohjaeläimet saapuivat Saaristomeren syville pohja-alueille 7800 vuotta sitten, Itämeren Ancylus-järvivaiheen aikana. Saaristomeren pohjien ensimmäiset asuttajat rakensivat pohjamutaan haarautuvia käytäviä, joiden seinämiä ne vahvistivat sortumisen estämiseksi. Saaristomeren pohjien asutus oli seurausta veden lisääntyvästä suolaisuudesta juuri ennen Itämeren Littorina-murtovesivaiheen alkua.
Tutkimustulokset korostavat sitä, että nykyisen Saaristomeren murtovesiympäristössä pohjaeläimistön monimuotoisuus on pientä ja sen käyttäytymistavat ovat yksipuolisia. Merenpohjan happitilanne muokkaa pohjaeläimistöä yhtä voimakkaasti kuin vähäinen suolaisuus.
Tutkimuksen teki kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuuluvat FM Joonas Virtasalo, FT Aarno Kotilainen Geologian tutkimuskeskuksesta ja professori Murray Gingras Albertan yliopistosta Kanadasta.
- Tällaista tutkimusta ei ole tehty Suomessa ennen, joten Murray Gingrasin osuus oli todella merkittävä ja hyödyllinen. Tämä oli nyt alku tälle tutkimukselle ja jatkoa seuraa, Virtasalo sanoo.
Tutkimuksen rahoitti Geologian valtakunnallinen tutkijakoulu. Tutkimustulokset ovat painossa arvostetussa Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology - lehdessä. Tulokset on julkaistu saman julkaisusarjan online versiona internetissä 17.4.2006.
Kuva: Negatiivisessa röntgenkuvassa näkyy liejusimpukan kuori noin 4500 vuoden takaa. Kuoren alapuolella erottuu Lockeia-tyypin V-muotoinen painaumajälki (Lo). Se on syntynyt kun simpukka on ojentanut jalkaansa alaspäin ja työntänyt itseään ylöspäin sedimentissä.
JS