Valokeilassa piian piilotettu historia
Piikominen on ollut pitkään yleisin naisen palkkatyön muoto. Tästä huolimatta piikojen työtä ei ole suomalaisessa historiankirjallisuudessa juurikaan kuvattu. Nyt asiaan on tullut muutos, sillä artikkelikokoelma Työteliäs ja uskollinen. Naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään paneutuu palkkatyötä tekevän naisen elämän iloihin ja suruihin.
– Emme halunneet tehdä kurjuuskirjaa, vaan tehdä oikeutta piioille, korostaa Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian dosentti Marjatta Rahikainen.
Rahikaisen ja Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhosen toimittama artikkeliteos lähtee liikkeelle keskiajalta, jolloin orjuus vaihtui palkkatyöksi ja naisorjat piioiksi. Vaikka varakkaampien elämän mukavuus perustuikin piikojen tekemälle työlle, ei siitä ole juurikaan tietoa olemassa. Useimmiten piiat on kuvattu seksuaalirikollisina, seksuaaliobjekteina tai oikeuden todistajina.
– Halusimme löytää piiat työn roolissa, mutta myös ihmisinä. Siksi kuvaamme kirjoituksissa myös suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, pohtii Rahikainen.
Kirjan artikkeleista noin puolet on turkulaisten tutkijoiden käsialaa. Turku tulee esille myös artikkelien sisällöissä. Vainio-Korhosen artikkelissa esitellään kaupunkilaispiikojen elämää 1770-luvun Turussa ja Maritta Alander-Valtosen kirjoittama Mandi Ylanderin tarina kulkee Turussa ja lähikunnissa.
- Isotätini Amanda Ylanderin tarina on pitkälti turkulainen ja naantalilainen, sillä hän palveli kauan täällä. Ensimmäisen työtodistuksen hän sai Naantalin kylpylän johtaja Atte Frankilta.
1970-luvulla piikominen näytti katoavan yhdessä viimeisten kotiapulaisten kanssa. Kuitenkin 2000-luvulla ilmiö on taas nostanut päätään, vaikkakin uudessa muodossaan. Kotitalousvähennykset ovat mahdollistaneet yksityisperheille vanhojen piian töiden teettämistä yrityksillä.
– Toinen uusi ilmiö on ulkomaalaisten naisten tuominen kotiapulaisiksi. Heiltä odotetaan usein, että he ovat entisajan palkollisten tapaan lähes jatkuvasti isäntäväen käytössä, pohtii Vainio-Korhonen.
Katja Hynninen