Kun potilas heittää tuolin seinään
Pakkokeinojen käyttö psykiatrisessa sairaanhoidossa on usein tilannekohtaista.
Turun yliopiston hoitotieteen laitos järjesti 10.1. seminaarin, jossa pohdittiin potilaan rajoittamista koskevia käytäntöjä psykiatrisessa sairaanhoidossa. Tilaisuuteen oli saapunut lähes 200 terveydenhuollon ammattilaista eri puolilta Suomea.
Seminaarissa luennoinut terveystieteen maisteri, jatko-opiskelija Lauri Kuosmanen on tutkinut käytännön toimia potilaiden rajoittamiseksi EU-maissa. Hänen mukaansa ongelmatilanteisiin ei ole olemassa tarkkoja ohjeita, vaan tilanteet ovat tapauskohtaisia.
– Pakkokeinojen, esimerkiksi eristämisen, lepositeiden tai lääkityksen, käyttö riippuu usein hoitohenkilökunnan määrästä, kokemuksesta ja sietokyvystä. Myös maakohtaisia eroavaisuuksia löytyy. Joissakin maissa pakkokeinoja ei koeta käytettävän lainkaan. Suomessa puolestaan pakkokeinojen toteuttaminen lankeaa lähes aina miessairaanhoitajille, itsekin sairaanhoitajana toiminut Kuosmanen kertoo.
Hoitokeinojen eettisyys puhuttaa
Potilaan tahdosta riippumattomien hoitokeinojen mahdollisimman vähäinen käyttö ei välttämättä ole yhteisenä tavoitteena Suomessa. Yksimielisyyttä ei ole siitäkään, pitäisikö psykiatrisen potilaan rajoittamisessa käyttää ensisijaisesti huone-eristystä vai joissakin muissa maissa lailla kiellettyä leposide-eristystä.
– Toinen herkkä aihe on vapaaehtoisesti hoitoon tulleiden ottaminen tahdosta riippumattomaan hoitoon. Voidaanko esimerkiksi kotiin pääsemistä pyytävän psykiatrisesti sairaan lapsen pyyntöön suostua, pohtii ylilääkäri, psykiatrian dosentti Timo Tuori.
Itä-Suomessa rajoitetaan eniten
Alueelliset erot ovat Suomessa huomattavia. Itä-Suomessa käytetään tilastojen mukaan eniten tahdosta riippumatonta hoitoa, Oulun seudulla taas vähiten. Varsinais-Suomi sijoittuu tilaston keskivaiheille. Eroja on selitetty erityisesti sairaaloiden erilaisilla hoitokulttuureilla ja traditioilla.
– Pakkokeinojen käyttöä perustellaan usein potilaiden käytöksellä, mutta todellisuudessa vaikutusta on myös hoitajien ja potilaiden vuorovaikutussuhteella. Potilaan käytös saattaa riippua hyvin paljon siitä, uhkaako hoitaja häiriköivää potilasta eristyksellä vai ehdottaako hoitaja keskustelua tilanteen ratkaisemiseksi, Tuori muistuttaa.
Seminaari järjestettiin osana EU:n rahoittamaa ePsychNurse.Net-hanketta, jonka tarkoituksena on turvata eettisesti laadukkaat eristämiskäytännöt levottomien ja aggressiivisten potilaiden hoidossa psykiatrisissa sairaaloissa eri Euroopan maissa. Projektijohtajana hankkeessa toimii professori Maritta Välimäki Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta.
Julkaistu 11.1.2008
Sampo K. Saarinen