Yhdysvaltain presidentinvaalien värikäs historia
Vaikka vaalikampanjat rakennetaan nykyään julkisuuden ehdoilla, on likaista peliä osattu pelata ennenkin.
- Yhdysvaltain presidentinvaaleihin liittyy monia epävarmuustekijöitä, kuten alhainen äänestysprosentti. Imagon luominen ja median hyödyntäminen on senkin vuoksi erityisen tärkeää, totesi rehtori Keijo Virtanen avatessaan professori Kalervo Hovin kanssa seminaarin, jossa käsiteltiin Yhdysvaltojen erikoista vaalijärjestelmää, vaalien historiallista kehitystä ja median roolin muuttumista. Seminaarin järjesti yleisen historian laitos.
Professori Hannu Nurmi selvitti Yhdysvaltojen monimutkaisen vaalijärjestelmän erityispiirteitä. Tiistaisessa äänestyksessä valittiin presidentin 538 valitsijamiesten lisäksi koko edustajainhuone, kolmannes senaatista sekä osavaltioiden ja paikallishallinnon virkamiehiä. Käytössä oleva valitsijamiesvaali voi tuntua suomalaisittain hämmentävältä, koska siinä voimasuhteet eivät perustu koko kansan antamiin äänimääriin vaan osavaltioiden painoarvoihin. - On muistettava, että järjestelmän paradoksaalisiltakin tuntuvat ominaispiirteet kuuluvat sen luonteeseen. On jokaisen valtion oma asia, millaista vaalijärjestelmää käytetään, Nurmi totesi.
Iskut vyön alle ja henkilökohtaisuuksiin meneminen eivät ole mitään uusia ilmiöitä vaalikampanjoissa. Tutkija Kimmo Ahonen kertoi, että esimerkiksi vuonna 1804 demokraatti-republikaanien varapresidentti Aaron Burr surmasi kaksintaistelussa federalistien johtohahmon Alexander Hamiltonin. Burr oli haastanut Hamiltonin kaksintaisteluun, koska tämä oli syyttänyt häntä herjauksista. - Vaalit olivat 1800-luvun puoliväliin asti kuitenkin selkeästi eliitin kamppailua vallasta. Vasta puoluekonventit ja televisio johtivat nykyisen kaltaiseen mediakarnevaaliin, totesi Ahonen.
Dosentti Veijo Hietalan mukaan elävä kuva ja lähikuva ihmisen kasvoista ovat muokanneet politiikkaa kaikkein eniten. - Omin silmin näkemisen kokemus on ratkaisevaa. Kuvat jäävät tajuntaamme kaikkein selvimmin, sanoi Hietala. Pelkkä verbaalinen kuvaus ei Hietalan mukaan vakuuta ihmistä samalla tavoin.
Kolmannen puolueen ongelma ja äänestämisen vaikeus
- Yhdysvaltain presidenteillä ja poliittisella eliitillä on perinteisesti ollut varsin samanlainen tausta. He ovat olleet valkoihoisia, anglosaksisia protestantteja, kertoi professori Auvo Kostiainen. Ainoastaan presidentti John F. Kennedy on ollut taustaltaan katolinen. Nykyinen presidentti George W. Bush on kuitenkin nimittänyt hallintoonsa entistä enemmän muiden etnisten ryhmien edustajia.
Jo vakiintunut tosiasia on myös se, että politiikkaa hallitsee kaksi suurpuoluetta. Järjestelmä, jossa äänestysten voittaja on samalla vaalipiirin ainoa valittu, selvästi suosii kaksipuoluejärjestelmää. - "Kolmannet puolueet" ovat silti jatkuvasti asettaneet omia ehdokkaitaan, mukaan lukien kommunistisen puolueen nelinkertainen presidenttiehdokas Gus Hall, muistutti Kostiainen. Hall syntyi v. 1910 Pohjois-Minnesotassa suomalaissiirtolaisten poika Arvo Kustaa Hallbergina.
Tutkija Markus Kantola puhui esityksessään Bushin ja John Kerryn sosiaalipoliittisten ohjelmien eroista ja historiallisesta taustasta. - Valtion tukeen perustuva Kerryn ohjelma on perintöä Franklin D. Rooseveltin 1930-luvulla toimeenpanemasta sosiaaliturvan uudistamisesta ja laajentamisesta, kertoi Kantola. Bushin selvänä kohdeyleisönä on keski- ja yläluokka, ja hänen ohjelmassaan vakuutukset tulee hoitaa etupäässä säästökassojen avulla.
- Yhdysvaltain perustuslaissa on pykälä, jonka perusteella "vakavan rikoksen" joskus tehneeltä henkilöltä voidaan evätä äänestysoikeus, selvitti tutkija Mikko Hyvärinen Tampereen yliopiston yleisen historian laitokselta. Hän käsitteli puheenvuorossaan erityisesti Yhdysvaltain mustien äänestymiskäyttäytymistä. Hyvärisen mukaan tuhansia mustaihoisia oli merkitty vuoden 2000 vaaleissa väärin perustein äänioikeudettomien listoille, ja käytännössä aivan pieniäkin rikkeitä tehneitä mustaihoisia oli estetty äänestämästä ja peloteltu olemaan rekisteröitymättä. - Ei voi sanoa, että Yhdysvallat olisi enää valtiona rasistinen, mutta tällaiset ilmiöt ovat silti vielä arkipäiväisiä, totesi Hyvärinen.
Seminaari "Yhdysvaltain presidentinvaalit - mediakarnevaalin lyhyt historia" järjestettiin Jusleniassa vaalipäivänä 2.11.
Ville Laamanen
Kuvassa professori Auvo Kostiainen (vas.) ja tutkija Kimmo Ahonen vastaavat yleisön kysymyksiin.