Presidentti Bush voi luottaa kristillisen oikeiston tukeen
Professori Rozell luennoi Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston poliittisista päämääristä ja suhteesta republikaanipuolueeseen.
Vaikka kirkko ja valtio ovat Yhdysvalloissa muodollisesti tiukasti erillään, uskonto heijastuu käytännössä koko ajan politiikkaan. Monissa uskonkysymyksissä kansa jakaantuu selvästi kahtia. Kyselytutkimusten mukaan jopa 45% kansasta uskoo Yhdysvaltojen nauttivan Jumalalta erityistä suojelusta. Kysymykseen siitä, pitäisikö uskonnon ja politiikan olla ylipäänsä tekemisissä keskenään, saadaan yhtä paljon myönteisiä ja kielteisiä vastauksia.
- Silti 70% eli selvä enemmistö haluaa uskonnollisen presidentin, huomauttaa politiikan tutkimuksen professori Mark J. Rozell Yhdysvaltain katolisesta yliopistosta, Washington DC:stä. Rozell on erikoistunut Yhdysvaltain kristillisen oikeiston poliittisen roolin tutkimiseen. Hän piti aiheesta torstaina 14.10. yleisöluennon vieraillessaan Turun yliopiston Jean Monnet -keskuksessa.
Ääriryhmittymä poliittisten realiteettien edessä
Varsinaisella kristillisellä tai evankelisella oikeistolla tarkoitetaan tyypillisesti republikaanipuoluetta kannattavia sosiaalisesti konservatiivisten, valkoihoisten ja henkilökohtaisen evankelisen herätyksen kokeneiden, poliittisesti aktiivisten henkilöiden muodostamia ryhmittymiä. Näistä merkittävin on nykyään Christian Coalition -niminen organisaatio. Kristillisen oikeiston osuus äänestäjistä on reilut 15 prosenttia, eli samaa luokkaa kuin afrikkalais- tai latinalais-amerikkalaisten.
- Kristillinen oikeisto ilmaantui poliittiseksi tekijäksi 80-luvun alussa, mutta suurempaa merkitystä se sai vasta vuosikymmenen lopussa, kun liikkeen aktivistit päättivät pehmentää äärimmäistä linjaansa, Rozell selvittää. - Kun aikaisemmin ajettiin abortin kieltämistä koko maassa, nyt yritetään saada aikaan hieman lievempiä rajoituksia. Lisäksi pyritään luomaan vahvaa ruohonjuuritason organisaatiota ja yhteistyötä muiden republikaaniryhmittymien, kuten aseaktivistien ja matalia veroja kannattavien kanssa.
Presidentti George W. Bush on evankeliselle oikeistolle hyvin läheinen poliitikko. Edellisiä republikaanipresidenttejä, Reagania ja Bush vanhempaa, sen sijaan kannatettiin lähinnä poliittisten realiteettien takia. Ryhmittymä arvostaa nykyisen presidentin puheissaan voimakkaasti korostamaa henkilökohtaista uskonnollisuutta. Bush saakin kiittää vuoden 2000 esivaalikampanjansa voitosta juuri evankelista oikeistoa.
Ristiriitaista politiikkaa
Kristillisen oikeiston poliittinen menestys on ollut Rozellin mukaan kuitenkin varsin rajoittunutta. Kansan selvä enemmistö ei koe heidän arvojaan omakseen, eikä Yhdysvaltain kaltaisessa monikulttuurisessa valtiossa näin ole käymässä tulevaisuudessakaan. Myös liikkeen aktiivisuus tämänsyksyisissä vaaleissa on vielä avoin kysymys. - Kristillinen oikeisto ei vuonna 2000 mobilisoitunut enää samalla tavoin kuin neljä vuotta aiemmin. Jos sama trendi jatkuu, Bush on tänä vuonna todellisessa pulassa. Tästä ei amerikkalaisessakaan mediassa ole juuri puhuttu, Rozell huomauttaa.
Luento herätti yleisössä lukuisia kysymyksiä ja kommentteja. Rozellilta kyseltiin esimerkiksi selitystä sille, kuinka aborttia voimakkaasti vastustavalla ryhmittymällä voi samalla olla kuolemanrangaistuksen hyväksyvä ja jopa sitä kannattava poliittinen linja.
- Kristillinen oikeisto kampanjoi toisaalta äänekkäästi "elämän kulttuurin" puolesta, mutta samalla tukee kuolemanrangaistuksen lisäksi kovaa linjaa myös sotapolitiikassa. Kyse on mielestäni ilmeisestä ristiriidasta, Rozell totesi.
Ville Laamanen