Runo liikkeessä
Liike on muodostunut runouden yleiseksi ilmaisukeinoksi. Taiteellista liikettä tuotetaan muun muassa uuden teknologian avulla.
Turussa järjestettiin perjantaina neljäs vuosittainen valtakunnallinen runoudentutkimuksen seminaari, joka on ainut laatuaan Suomessa. Seminaari esitteli nykyrunouden tutkimusta teemanaan runo ja liike. Näkökulmat vaihtelivat päivän mittaan rytmistä puhujuuteen.
Kirjallisuudentutkija Teemu Ikonen Helsingin yliopistosta esitelmöi seminaarin avajaistilaisuudessa runouden keinoista hyödyntää tekstin konkreettista liikettä merkityksen tuottamisessa. Ikonen on tutkinut elävän kuvan ja tekstin yhdistelyn muotoja.
Tekstin liikettä on käytetty taiteellisessa ilmaisussa jo viime vuosisadalla, ja tekniikan kehitys on tuonut siihen uusia muotoja viime vuosikymmeninä. Elävän kuvan ja tekstin vuorovaikutuksesta löytyy esimerkkejä video- ja installaatiotaiteesta internet-teoksiin.
- Tekstin ja kuvan vuorovaikutuksessa liikkeellä on monta samanaikaista merkitystä, ja on haastavaa yrittää tulkita niitä yhtä aikaa, kertoi Ikonen ja havainnollisti myös tekstin ja lukijan suhteen liikettä. Lukija voi nykyisin olla tekstin muodostaman filmin katsoja tai kybertekstin liikkeisiin vaikuttava aktiivinen toimija. Teksti voi myös muodostaa virtuaalisia tiloja, joiden sisällä lukija liikkuu.
Runoudentutkimuksen seminaari järjestettiin Turun runoviikon yhteydessä 12. marraskuuta. Tapahtuma syntyi Turun yliopiston kirjallisuusoppiaineiden ja naistutkimuksen sekä Turun kaupunginkirjaston ja Runoviikko-tapahtuman yhteistyönä.
Jarna Lindroos
Kuva 1: Runoseminaarin avaussanat lausui Turun yliopiston suomen kielen professori, dekaani Kaisa Häkkinen kielen ja mielen liikkeistä.
Kuva 2: Kirjallisuudentutkija liikkeessä. Teemu Ikonen on kohdannut netissä tekstejä, joissa kirjaimet, sanat ja laajemmat tekstijaksot liikkuvat näytöllä merkityksiä tuottaen.
Kuva 3: Seminaarissa esiintyi myös tamperelainen runoilija Kari Aronpuro.
Kari Aronpuron alustus on luettavissa
Tuli&Savu -runouslehden verkosivuilla.