Pelit soivat ja kansa karkeloi
Saanko luvan -kirjan julkistamistilaisuudessa 21.3. tanssilavakulttuurin tunnelmaa olivat luomassa teoksen kirjoittajista koottu yhtye sekä teijolaisen Oregonin laulaja ja hanuristi. Tarjolla oli perinteiden mukaisesti makkaraa, limsaa ja pimeän pullon maistiaisia.
Professori Kari Immosen mukaan Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen kustantama artikkelikokoelma Saanko luvan? Iskelmä—Suomen ilmiöitä 1900-luvulta on syntynyt kulttuurihistorian kahden hankkeen tuloksena: laajakantaisesta suomalaisen populaarikulttuurin tutkimuksesta sekä yhteistyötutkimuksesta teijolaisen kyläyhteisön kanssa. Idea olikin lähtöisin juuri teijolaisilta pitkän linjan muusikoilta ja kulttuuriharrastajilta.
− Saanko luvan tarjoaa väläyksiä tanssilava- ja iskelmäkulttuurista vuosien varrelta, totesi Immonen julkistamistilaisuuden esittelypuheessaan. Kuten kaikessa hyvässä kirjallisuudessa, myös tässä kokoelmassa on kirjoitusvirheitä, Immonen naurahtaa. Tärkeintä onkin ollut aidon ja iloisen tunnelman välittäminen, akateemisuudesta kuitenkaan tinkimättä.
Musiikin kultaamia muistoja
Opiskelijoiden tekemiin proseminaaritöihin ja laajempiin tutkimuksiin pohjautuvien artikkeleiden, ja muiden suppeampien tekstien teemana on iskelmä ja sitä ympäröivä populaarikulttuuri. Immonen on kirjoittanut kirjaan nostalgiset alkusanat ja artikkeleiden aiheina nousevat esille muun muassa Agents, erilaiset amatööriyhtyeet, levyteollisuus, Laila Kinnunen ja bossanova sekä tietysti lavatanssit.
Saanko luvan on tarkoitettu niin populaarikulttuurin tutkijoille, kuin myös tanssikansalle, mikä ilmenee lähtökohdiltaan erilaisista kirjoittajista ja juttuaiheista. Kirjan toimittaja Leena Rossi kertoi kirjan koostuvan paitsi vakavasta tutkimustekstistä, myös lukijaa hauskuuttavista laatikkoteksteistä, joista saa nopeasti tiivistettyä tietoa esimerkiksi iskelmän käsitteestä, huumorihumpasta ja Olavi Virrasta. Kovakantinen kirja sisältää myös lukuisia aiemmin julkaisemattomia valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä.
Iskelmistä löytyy kulttuurisesti ja historiallisesti merkittäviä teemoja, muun muassa yllättäviä lapsuuden muistoja isovanhempien kuntoharrastuksesta, lavatansseista. Käännösiskelmistä kirjoittanut Janne Mäkelä näkee iskelmän ja suomalaisuuden myyttisen yhdistelmän rakentuneen niin musiikin kuin kansallisen keskustelun kautta. Kirjan on tarkoitus toimia osana tätä keskustelua – ehkäpä jopa elvyttää kiinnostusta. Ilmeistä kuitenkin on, että näille kirjoittajille yhteistä on kiihkeä innostus musiikkiin.
Mari Pöyhtäri