Kahden minuutin yhteiskunta-analyysejä vastaan
Sosiologia ja julkisuus -paneelissa pohdittiin sosiologien mahdollisuutta saada sanottavansa julki usein pinnallisessa ja talouden näkökulmaa korostavassa valtajulkisuudessa.
Suomen vanhimman sosiologian laitoksen 80-vuotista taivalta juhlistettiin kuluneella viikolla eri tapahtumin. Torstaina vuorossa oli paneelikeskustelu, jossa ruodittiin sosiologian näkyvyyttä ja näkymättömyyttä julkisessa keskustelussa sekä pohdittiin keinoja tilanteen parantamiseksi. Yhtenä suurimpana esteenä sosiologien asiantuntevuuden esiin pääsylle pidettiin talouden korostunutta roolia nyky-yhteiskunnassa.
- Talouden diskurssilla on nykyään ylivalta julkisessa keskustelussa. Talouden termein selitetään yhä useampia elämänalueita, totesi johtaja Juha Kaskinen Turun kauppakorkeakoulun tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.
- Helposti myös käy niin, että haastatellaan mieluummin markkinatutkijaa kuin sosiologia, vaikka talouden näkökulma ei olisikaan kyseisessä asiassa erityisen olennainen, sanoi puolestaan Turun Sanomien uutistoimittaja Ritva Setälä.
Kritisoitavaa löytyi myös median henkilöitymisestä, nopearytmisyydestä ja pinnallisuudesta, jotka vaikeuttavat asiantuntemukseen perustuvien puheenvuorojen esiin pääsyä. Mediaa edustanut Setälä ei halunnut täysin yhtyä tähän kritiikkiin, vaan hän huomautti median sisältävän monia eri toimijoita, alueita ja tyylejä. Hän ei myöskään suostunut allekirjoittamaan esitettyjä väitteitä toimittajien ammattitaidottomuudesta.
- Monilla meidän toimittajilla on sosiologian opintoja takanaan, ja on vaikea kuvitella, että he äkillisesti tyhmistyisivät ja unohtaisivat oppimansa kävellessään toimituksen ovesta sisään, Setälä näpäytti.
Setälä myös kehotti sosiologeja itsekritiikkiin siksi, että he ehdottavat juttuideoita niin harvoin.
Onko julkisuus itseisarvo?
Sosiologian ja julkisuuden suhdetta lähestyttiin kysymällä myös, mihin sosiologia ylipäänsä tarvitsee julkisuutta. Sosiologian laitoksella työskentelevä Suomen Akatemian tutkijatohtori Pekka Räsänen lähestyi kysymystä yliopiston ja ympäröivän yhteiskunnan suhteen näkökulmasta.
- Tutkimusta tehdään veronmaksajien rahoilla, joten siitä pitäisi olla hyötyä heille ja sen pitäisi olla heidän ulottuvillaan.
- Julkisuuden ei kuitenkaan pitäisi olla päämäärä sinänsä. Tärkeämpää on se, mitä sosiologit haluavat saada aikaiseksi ja mihin asioihin he haluavat vaikuttaa. Julkisuus on tässä yksi mahdollinen väline, totesi puolestaan sosiologian opiskelija Vesa Saarinen.
Keskusteluun osallistujat kritisoivat myös minkä tahansa medianäkyvyyden asettamista akateemisen meritoitumisen mittariksi, koska se houkuttelee kriittisempääkin sosiologia antamaan toimittajien kinuamia pika-analyysejä yhteiskunnan tilasta.
Kuvassa paneelin puheenjohtaja, sosiologian professori Harri Melin ja johtaja Juha Kaskinen.
Mari Kuukkanen