Historian ja sosiologian yhteistyö lisääntynyt
Tieteiden erilainen suhde teorioihin on edelleen historian ja sosiologian välisen yhteistyön pahimpia pullonkauloja.
- Kuten valtioiden rajoilla, tieteessäkin harjoitetaan rajavalvontaa. Suoranainen torjunnan keino tieteessä on todeta, ettei tietty tutkija kuulu lainkaan "meidän oppiaineemme piiriin", lausui professori Harri Melin sosiologian symposiumin avauspuheessaan. Hän totesi havainneensa tieteiden rajakahakoissa kyseen olevan useimmiten oman tilan raivaamisesta. Tällä Melin viittasi historian ja sosiologian monimutkaiseen yhteiseloon, jota on viime aikoina yliopistollakin ruodittu runsaasti.
Rajankäynti oppiaineiden välillä jatkui 12. tammikuuta Sosiologian laitoksen perinteisessä tammisymposiumissa. Aiemmin turkulaiset sosiologit ovat julkaisseet teoksen Kahden muusan palveluksessa, joka niin ikään pohtii historian ja sosiologian yhtäläisyyksiä ja eroja. Merkittävimpiä solmukohtia tieteidenvälisessä yhteistyössä on niiden erilainen suhtautuminen teorioihin tutkimuksen osana.
Äitiyshuoltoa tutkinut tohtori Sirpa Wrede tarkasteli yhteiskuntatieteiden kehitystä lähinnä sosiologin näkökulmasta. Hän esitti, että tutkijan on ymmärrettävä tutkimus diskursiivisena käytäntönä. Pelkkä kriittisyys omaa kulttuuria kohtaan ei riitä, sillä tutkija on aina tutkimuksessaan mukana kokonaisena ihmisenä.
- Yhteiskuntatieteelle on ominaista herkkyys kontekstille, Wrede summasi.
Wrede totesi omassa puheenvuorossaan, että tieteidenvälisen raja-aidan madaltuminen on jättänyt yhteiskuntatieteisiin interaktionalistisen perinnön. Esimerkiksi 1980-luvulla hänen mukaansa historiallinen lähestymistapa ei sopinut sosiologiseen metodologiaan.
Yliassistentti Kari Teräs Turun yliopiston historian laitokselta oli Wreden kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa teorianselvittely on tärkeää, koska historian ja sosiologian yhteistyö on lisääntynyt.
- Sosiaalihistorian nousu on tapahtunut uusien historioiden myötä. On päästy harmaalle alueelle, jossa historiallinen sosiologia ja yhteiskuntatieteellisen historiantutkimuksen harrastajat voivat kohdata ja tarkastella missä rajat sijaitsevat.
Historiantutkimuksessa käydään kuitenkin vielä kamppailua teorioiden merkityksestä. Keskustelu on vellonut alan julkaisuissa ja keskustelupalstoilla. Teräksen mukaan nuoremmalle tutkijapolvelle on jo selvää, että teoriat ovat osa myös historiantutkimusta. Vanhan tradition myötä teorian käyttöä kuitenkin pidetään osin vielä "snobbailuna", joka ei kiinnosta yleisöä.
Samoin kuin Wrede, Teräs painotti yleisön merkitystä. Hän esitti, että historiantutkijan on osattava käyttää teoriaa osana päättelyprosessia siten, ettei lukijaa vieroiteta.
- Teoriankäynnin pitäisi olla tietoista, eksplisiittistä. Näin kanssakäyntikin helpottuisi, Teräs vaati.