Diplomatian moniulotteinen kenttä
– Diplomaatin työ on ennen kaikkea lukemista ja kirjoittamista, totesi Turun yliopistolla 11.5. luennoinut VTT Klaus Törnudd. Pitkän uran ulkoasiainhallinnon palveluksessa tehnyt Törnudd esiintyi poliittisen historian laitoksen 40-vuotisjuhlavuoden Studia Generalia -luentosarjan vieraana.
Informaation määrä on lisääntynyt valtavasti, ja oleellisen tiedon seulominen ja omaksuminen on yhä haasteellisempaa. – Siinä missä raporttien kirjoittaminen oli ennen lähinnä edustustojen päälliköiden vastuulla, kirjoittavat nykyään kaikki virkamiehet raportteja. Viestinnän virta, traffic, on jatkuva, Klaus Törnudd totesi.
Ulkoasiainhallinnossa on käynnissä tuotettavan ja vastaanotettavan tiedon, päätösten valmistelun ja toimeenpanon kiertokulku. Neuvottelu ja päätöksenteko on usein yritetty erottaa toisistaan sillä perusteella, että neuvottelusta vastaavat diplomaatit, päätöksenteosta poliitikot. Törnuddin mukaan neuvottelu- ja päätöksentekoprosessit ovat kuitenkin käytännössä toisiinsa kietoutuneita ja vaikeasti erotettavia. Esimerkiksi vuonna 1975 Helsingissä pidetyn ETYK-kokouksen päätösasiakirja, jonka valtioiden päämiehet juhlallisesti allekirjoittivat, oli käytännössä monimutkaisine sanamuotoineen puhdas virkamiestyön tuote.
Säänneltyä kanssakäymistä
Diplomaattista kanssakäymistä ohjaavat monet proseduurisäännöt. Näistä keskeisin on diplomaattisen koskemattomuuden periaate. Diplomaattien keskinäinen arvojärjestys on Wienin kongressista 1814–1815 lähtien määritetty vanhemmuuden eli valtakirjan jättämispäivän perusteella.
– Valtion itsenäistyessä ensimmäisiä tehtäviä on ulkoasiainhallinnon luominen, Törnudd totesi. Suomessa ulkoministerinä aloitti toukokuussa 1918 Otto Stenroth. Diplomaattisten proseduurisääntöjen opetteleminen vie aina aikansa, eikä Suomessakaan vältytty kommelluksilta. Esimerkiksi kesäkuussa 1919 Neuvosto-Venäjälle lähetetyn nootin sanamuoto tuskin oli diplomatian sääntöjen mukainen. Nootissa Suomi uhkasi ryhtyä toimiin "Neuvosto-Venäjän hallituksen saattamiseksi järkiinsä", ellei hallitus paranna tapojaan.
Monenvälinen diplomatia yhä tärkeämpää
Valtioiden väliset kosketuspinnat kasvavat jatkuvasti, ja monessa maassa diplomaattinen koneisto on 1900-luvun jälkipuoliskolla paisunut. Monenvälistä diplomatiaa harjoitetaan valtioiden välisissä pysyvissä konferensseissa, kuten YK-järjestelmässä. Muodollisesti toimijoina konferensseissa ovat valtiot, joita valtuuskunnat edustavat.
– Yksikin ihminen voi muodostaa valtuuskunnan. Aloittelevalle diplomaatille voi olla kova paikka istua valtuuskuntana Suomi-kyltin takana. Kaikki hänen sanomisensa tulkitaan Suomen linjaksi.
Kansainvälisillä konferensseilla on tarkat proseduurisäännöt. Muodollisesti kaikki valtiot ovat niissä yhdenvertaisia, onhan niillä kaikilla yksi ääni. – Lehtereiltä istuntoja seuraavat eivät kuitenkaan saa koko kuvaa todellisesta päätöksenteosta, Törnudd muistutti. Konferensseihin liittyy paljon myös esimerkiksi poliittisten ja alueellisten neuvotteluryhmien harjoittamaa käytävädiplomatiaa.
Ylivaltiolliset päätökset ovat Törnuddin mukaan lisääntyneet viime aikoina. Ylivaltiollisella päätöksellä tarkoitetaan valtiota velvoittavaa päätöstä, joka valtion on pantava täytäntöön, vaikka se sitä vastustaisi tai olisi ollut pois päätöksenteosta. Törnudd heittikin ilmaan kysymyksen, ovatko suuremmat kokonaisuudet vähitellen asettumassa suvereenien valtioiden yläpuolelle.
Jussi Matikainen