Tulevaisuus vailla historiaa
Koituuko sähköisen tietomäärän kiihtyvä kasvu historiantutkimuksen turmioksi? Tulevaisuudessa siintää uhkakuva, ettei ajastamme jää jäljelle mitään tutkittavaa.
Turun yliopiston Suomen historian oppiaine järjesti Sirkkala-salissa 10.12. Tulevaisuudessa menetetty menneisyys -seminaarin, jossa pohdittiin historiantutkimuksen ja sähköisten aineistojen suhdetta Suomessa.
Professori Kirsi Vainio-Korhonen esitti huolensa sähköisten aineistojen säilyvyydestä.
- Rosettan kivi tai kirjeenvaihto hyvälaatuisella paperilla voivat säilyä lukukelpoisina satoja tai tuhansia vuosia, mutta nykyään tekstiviestit ja sähköpostit tuhotaan usein heti kun ne luetaan. Asiakirjat mielletään yleensä paperisiksi, mutta ne ovat yhä useammin sähköisessä muodossa, eikä ole taattu, että ne säilyvät edes viittäkymmentä vuotta.
Pysyvyyden lisäksi ongelmaksi muodostuu Vainio-Korhosen mukaan se, miten sähköisiä asiakirjoja osataan lukea ja tulkita tulevaisuudessa.
- Käyttöympäristöjen nopea ja jatkuva muuttuminen voi johtaa siihen, ettei nykyaikaisilla tietokoneohjelmilla tuotettuja asiakirjoja pystytä saamaan luettavaan muotoon enää vuosikymmenien tai -satojen kuluttua.
Elektronisten aineistojen säilymättömyys haastaa Vainio-Korhosen mukaan myös aineistojen historiallisen todistusarvon sekä tutkimuksen avoimuuden periaatteen.
- Tutkijan käyttämiä elektronisia aineistoja saatetaan muuttaa, siirtää tai kokonaan poistaa, jolloin tutkijan käyttämät aineistot eivät välttämättä enää lyhyenkään ajan kuluttua ole löydettävissä alkuperäisessä muodossaan.
Kaukaiselta tuntuva ongelma
Vainio-Korhonen herätteli kuulijoita pohtimaan, jätämmekö jälkeemme lainkaan kuvaa, ääntä tai tekstiä, mitä myöhemmin voidaan tutkia.
- Elektronisten aineistojen pysyvyyttä voidaan parantaa tulostamalla tiedostoja paperille tai muuttamalla niitä mikrofilmiksi, mutta aina kun alkuperäislähteen muotoa muutetaan, menetetään samalla jotain alkuperäisestä tiedosta.
Tämän päivän historioitsija tutkii vielä aikaa ennen sähköisiä asiakirjoja, eikä ongelma tunnu olevan tutkijoille toistaiseksi erityisen ajankohtainen. Vainio-Korhosen mielestä historiantutkijat osoittavatkin liian vähän mielenkiintoa alansa uhkakuvaa kohtaan.
- Toivottavasti pelko tiedon häviämisestä on turha ja tulevaisuudessa löydetään ratkaisu sähköisen tiedon säilymättömyyteen. Aktiivinen keskustelu asiasta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää.
Julkaistu 11.12.2007
Liisa Reunanen