Dosentti Marjo Kaartisesta Vuoden 2006 tieteentekijä
Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden 2006 tieteentekijäksi akatemiatutkija, dosentti Marjo Kaartisen Turun yliopiston kulttuurihistoriasta. Kaartinen on tutkinut erityisesti uuden ajan kulttuurihistoriaa. Parhaillaan hän tutkii sukupuolihistoriaa, erityisesti ruumiiseen, tilaan ja tunteisiin liittyviä kysymyksiä.
Marjo Kaartinen (synt. 1964) on julkaissut viisi monografiaa, lukuisia artikkeleita kansainvälisissä ja kotimaisissa tieteellisissä sarjoissa sekä 19 artikkelia kokoomateoksissa. Hän on julkaissut myös opetusmateriaalia ja toiminut kolmen kirjan toimittajana.
Kaartinen korostaa tieteen aitoa kansainvälisyyttä. Hän on viettänyt tutkimuskausia Iso-Britannian lisäksi Yhdysvalloissa, Ranskassa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Valintaperusteiden mukaan Kaartinen on aktiivinen ja esimerkillinen tieteentekijä, joka tarttuu innokkaasti arkoihinkin tutkimusaiheisiin. Lisäksi hän on uskaltava yhteiskunnallinen keskustelija, joka on vaikuttanut tiedepoliittisilla kannanotoillaan naisten asemaan tiedeyhteisössä. Vuoden tieteentekijän valinta julkistettiin Tasa-arvo yliopistossa - totta vai tarua -seminaarissa maanantaina Helsingissä.
- Tuntuu todella hienolta ja imartelevalta. Kiitos kuuluu ohjaajilleni ja esimiehilleni Turun yliopistossa. Nykyinen rehtori Keijo Virtanen sekä professorit Veikko Litzen ja Kari Immonen, ovat osanneet antaa tutkijalle vapaat kädet. Tutkimuksen vapaus on ihmistieteissä se mikä jyllää ja luo mahdollisuuksia, Vuoden tieteentekijä sanoo.
Uusi aika kiehtoo
Kaartisen tutkimusaiheet ovat keskittyneet uuden ajan kulttuurihistoriaan. Hänen väitöskirjansa Spiritual Eunuchs. Religious People in English Culture of the Early Sixteenth Century hyväksyttiin vuonna 1999 arvosanalla laudatur. Väitöskirjassa tarkasteltiin suhtautumista luostarilaitokseen reformaation aikana Englannissa. Tutkimus julkaistiin myöhemmin maineikkaalla kansainvälisellä kaupallisella kustantajalla.
- Koko uuden ajan aikakausi on kiehtova mysteeri, Kaartinen sanoo, - Ihmiset ovat omaan aikaamme verrattuna niin kovin samanlaisia, mutta toisaalta kuitenkin erilaisia. Tuttuuden ja vierauden kombinaatio viehättää, hän lisää. Historian tutkijaa vetää puoleensa myös aikakauden rikas lähteistö:
- Uuden ajan Englanti tarjoaa lähteiksi runsaasti naisten kirjeitä ja päiväkirjoja, materiaalia, joka kertoo suoraan kirjoittajiensa tuntemuksista ja elämästä. Tutkijan ei tarvitse työskennellä pelkkien virallisten asiakirjojen varassa, Kaartinen sanoo.
Ensi viikolla ilmestyy hänen viides monografiansa Arjesta ihmeisiin. Eliitin kulttuurihistoriaa 1500 - 1800 -luvun Euroopassa. Tutkimus hyödyntää päälähteinään juuri yksityiskirjeitä ja päiväkirjoja. Asetelma tarjoaa väylän nähdä mitä arjessa tapahtui.
Kaartinen tarttuu innokkaasti myös populääreihin aiheisiin. Hän on tutkinut suomalaisten tuntemaa toisenlaisten pelkoa teoksessaan Neekerikammo. Kirjoituksia vieraan pelosta (2004). Kirjassa Kaartinen paljastaa syvään juurtuneen asenteellisuutemme. Kaartisen kiinnostuksenkohteiden monipuolisuutta kuvaa myös hänen ja Anu Korhosen yhdessä tekemä Historian kirjoittamisesta -teos (2005), joka pohtii menneisyyden tutkimuksen ydinkysymyksiä.
Tulossa tutkimus rintasyövän historiasta
Kaartinen toimii Suomen Akatemian tutkimusprojektin (Difference and Corporeality. Experiences of Bodily Otherness in Premodern English Culture) vastuullisena johtajana. Parhaillaan hän itse tutkii uuden ajan alun sukupuolihistoriaa, erityisesti ruumiiseen, tilaan ja tunteisiin liittyviä kysymyksiä. Hän kirjoittaa englanninkielistä monografiaa rintasyövän historiasta. Myöhemmin tästä on tarkoitus julkaista myös laajennettu suomenkielinen laitos. Kaartisen mielestä naisia usein syyllistetään aivan turhaan rintasyövän hankkimisesta elintavoilla - tautia on ollut aina olemassa ja tulee varmaan olemaankin.
Johannes Yrttiaho