Wiberg varoittaa kuntien eliittivallasta
Kunnallispolitiikka on Turun yliopiston valtio-opin professorin Matti Wibergin mukaan hyvin elitististä: tosiasiallisesti pieni virkamiesten ja muutaman johtavan poliitikon kaveriporukka tekee kaikki oleelliset päätökset.
Matti Wiberg pohtii Valta kunnassa –kirjassaan mm. keillä kunnissa on valta. Kirja julkistettiin kesäkuun viimeisenä päivänä Helsingissä. Politiikka nähdään teoksessa eliittivallan käyttönä. Monesti puoluetoveruudesta voi kaveruuden kannalta olla suoranaista haittaa. Olennaista on, että kaverit ovat tottuneet sopimaan keskenään, miten kunnan asiat päätetään. Ennustettavuus on luottamuksen perusta.
Wibergin mukaan tällaisessa kaverijärjestelyssä myönteistä on päätöksenteon tehokkuus: kun asia on pienellä porukalla sovittu, menetellään sovitun mukaan. Suurimmasta osasta asioita ei ole edes tarvetta keskustella sen jälkeen, kun kaverit ovat asiat sopineet. Vaihtoehdot on supistettu minimiinsä jo ennen kuin muodollista päätöstä asiassa on missään virallisessa elimessä edes alustavasti käsitelty. Kaverit ovat jo ennen esityslistan kirjoittamista sopineet niin menettelytavoista kuin päätösten sisällöstäkin.
Kaverimenettelyn haittapuoli on uusien virikkeiden tulon estäminen päätöksentekoon. Ongelmana voidaan aiheellisesti pitää myös sitä, että päätökset eivät oikeastaan lainkaan ankkuroidu poliittiseen prosessiin: ne tehdään virallisten rakenteiden ulkopuolella.
Vallan keskittyminen virkamiehille suurin ongelma
Wiberg pitää vallan keskittymistä virkamiehille suurempana ongelmana kuin vallan keskittymistä poliittisille ryhmille. Kunnan hallinnon tulisi vallitsevan doktriinin mukaan perustua luottamushenkilöstön määräävään asemaan. Monesti poliittisen vallan on kunnissa kuitenkin väistyttävä virkavallan tieltä.
Virkamiehistö pyrkii kasvattamaan valtaansa edustuksellisten elinten kustannuksella. Kyse ei niinkään ole virkamiesten pahantahtoisuudesta kuin byrokratian luonteesta johtuvasta vallantavoittelutarpeesta. Voidakseen turvata virkamiehistön edut ja strategiset tavoitteet virkamiehet yrittävät omia itselleen valtaa, joka virallisesti kuuluu poliittisille luottamushenkilöille.
Liian monessa kunnassa virkamiesjohto käytännössä sanelee strategisen suunnittelun ja luottamushenkilöt ovat kumileimasimia. Julkisen sektorin työllistämien yliedustus kunnallisissa päätöselimissä on Wibergin mielestä meillä erittäin suuri ongelma.
Puolueiden äänestysvalta vaihtelee
Ratkaisevaa ei välttämättä olekaan kunnallisvaaleissa saavutettujen valtuustopaikkojen määrä vaan se, mitä niillä saadaan aikaan. Wiberg on tutkimuksessaan arvioinut puolueiden valtuustoryhmien äänestysvaltaa ns. äänestysvaltaindeksien avulla. Ne mittaavat sitä, miten paljon valtaa valtuustoryhmillä on äänestyksissä; olettaen, että jokainen ryhmä äänestää yhtenäisesti. Eli jokaisen ryhmän kaikki jäsenet äänestävät täsmälleen samalla tavalla kuin oman ryhmän muutkin valtuutetut äänestävät.
Toisinaan puolueen valtuustoryhmällä on juuri saman verran äänestysvaltaa kuin sen paikkaosuus edellyttäisi. Tämä on kuitenkin harvinaista. Yleensä puolueiden äänestysvaltaosuus poikkeaa puolueen valtuustopaikkaosuudesta. Erot voivat olla suuriakin.
Keskustalla ja RKP:llä on huomattavasti valtuustopaikkaosuuttaan suurempi äänestysvalta. Muilla puolueilla äänestysvalta on valtuustopaikkaosuutta pienempi. Tämä johtuu Keskustan ja RKP:n ehdottomista äänten enemmistöistä useissa kunnissa. Peräti 180:ssa kunnassa yhdellä puolueella on kaikki äänestysvalta; niissä muut puolueet ovat äänestysvallattomia eli ne eivät voi äänestyskäyttäytymisellään vaikuttaa äänestysten lopputuloksiin.
TN