Eläköitynyt Ilppo Vuorinen peri silakka-aikasarjat ja jätti perinnökseen puutiaisaikasarjan
​Ilppo ja Kirsi Vuorinen sanoivat yliopistoyhteisölle näkemiin.

​Vuorinen johdatti eläkkeellejäämisseminaarissaan yleisön läpi yli 40-vuotisen biologitaipaleensa, ja paljasti samalla muutoksen biologisessa ja ekologisessa tutkimuksessa. Hänen aloittaessaan opintonsa, Suomessa oli viriämässä keskustelu ympäristön saastumisesta.

– Keskustelun käynnisti Pekka Nuortevan teos Elohopea Suomen luonnossa ja hallintokoneistossa. Turun yliopistossa alkoi ympäristönsuojelun opetus, ja oppiaine sai sittemmin myös lehtorin, mutta siihen se onkin sitten jäänyt vaikka oppiaine olisi professuurinsa ansainnut, Vuorinen totesi.

Vuorisen puheenvuoro olikin sekä menestysten että kehittämättä jääneiden kohtien siivittämää listaa. Suurimpia menestyksiä ovat maailmankin mittakaavassa harvinaiset aikasarjat. Vuorisen palattua Seiliin johtajaksi 1990-luvun alussa, tutkijoilla alkoi olla käsisään 1960-luvulla aloitetun silkkatutkimuksen ansiosta aikasarjoja. Omalla kaudellaan Vuorinen käynnisti 1996 puutiaistutkimuksen.

– Nuorin tyttäremme sairastui borrelioosiin. Samaan aikaan heräsi ajatus kartoittaa puutiaisten esiintyminen kaikilla eri saaristovyöhykkeillä. Niin teimme, mutta siihen se jäi, sillä borrelioosia ei koettu vielä ongelmaksi. Vuonna 2011 Seilissä aamukahvipöydässä virisi Ilari Sääksjärven ja Kai Ruohomäen kanssa ajatus, että nyt olisi elävöittää puutiaistutkimus. Siitä kesästä lähtien olemme keränneet aineistoa puutiaiskartoituksissa, Vuorinen sanoo.

2010-luvulla yleisön kiinnostus puutiaisiin ja borrelioosiin on kasvanut räjähdysmäisesti. Yliopiston  Puutiaispankki Suomi on koonnut suojiinsa kansalaisten lähettämät yli 20 000 puutiaista. Tänä vuonna biologit ja lääketieteen tutkijat saivat yli miljoona euroa puutiaistutkimukseen.  

– Kyseessä on minun urani suurin avustus, Vuorinen totesi.

Kahvipöytäkeskustelut hedelmällisiä

Seilin kamaralle Vuorinen astui ensimmäisen kerran 10.6.1975 osallistuessaan kalabiologian kurssille, ja sen jälkeen mies on palannut saarelle uudestaan ja uudestaan.

– Siihen aikaan ekologian laitos oli vahvasti kehittymässä ja matkalla huippuyksiköksi. Yhtenä tekijänä oli kansainvälinen biologinen vuosi, joka tuotti merkittävää toimintaa muun muassa yliopistojen kenttäasemilla. Tuolloin alkoi myös kevolainen ympäristöntutkimus, Vuorinen totesi.

Vuorisen puheenvuoro paljasti tiiviin työyhteisön merkityksen ja sen, miten kahvipöytäkeskustelut ovat johtaneet moniin tärkeisiin edistysaskeleisiin. Aikanaan kahvipöydässä istuessaan Vuorinen, Marjut Rajasilta ja Hannu Mölsä innostuivat kehittelemään saalistuskokeita ja sitä kautta ekologisten vuorovaikutussuhteiden tutkimusta. Ja toinen kuuluisa kahvipöytäkeskustelu johti puutiaisaikasarjoihin.
 
ilppo-vuorinen-480px.jpg
Ilppo Vuorinen piti jäähyväisluentonsa samassa salissa, jossa hän väitteli tohtoriksi 1986. Luennon viimeiset sanat paljastivat paljon.
– Ei tämä tähän lopu, Vuorinen totesi hymyillen.

Näki Pohjanlahden ensimmäiset sinileväkukinnot

Turun yliopiston ensimmäisen jakson jälkeen Vuorinen ehätti työskennellä jakson merentutkimuslaitoksella sekä Kuopion yliopistossa. Merentutkimuslaitos vei miehen muun muassa Antarktikselle, jokaisen biologin ja pikkupojan unelmamatkalle. Kuopiossa tehtävänkuvaan kuului keskiafrikkalaisen Tanganjikajärven kalataloudellinen tutkimus.

– Olin mukana tutkimusalus Arandalla, kun kesällä 1985 tutkijat tekivät ensimmäiset havainnot sinilevästä Pohjanlahdella, Vuorinen muistelee.
 
Kun Seiliin 1993 haettiin johtajaa, Turku kutsui kasvattinsa takaisin Lounais-Suomeen.
 
– Oli aika muuttaa ajattelua oman tutkimuksen edistämisestä laitoksen toiminnan edistämiseen. Samaan aikaan nousi uusia aiheita: ilmastonmuutos ja borrelioosi. Muistan sen vähättelevän sävyn, jolla tiedemaailman suhtautui ilmastonmuutokseen. Suurin osa silloin asiaa vähätelleistä on kääntänyt takkinsa, ja onnittelen siitä, Vuorinen totesi.

Kreikan kieli vaihtui biologiaksi

Vuorinen palasi ajatuksissaan aina vuoteen 1972, jolloin hän kirjoittautui Turun yliopiston humanistiseen tiedekuntakuntaan opiskelemaan Kreikan ja Rooman kirjallisuutta. Kotiperintö veti humanismiin, mutta vuoden opiskelu innosti vaihtamaan suuntaa matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin. Vuonna 1972 Vuorinen aloitti vahvassa nosteessa olleen biologian opinnot.
 
Tulevaisuuden biologeille Vuorinen suostui antamaan vinkkejä tulevaisuudesta: humanistinen lähtökohta myös matemaattis-luonnontieteellisessä tutkimuksessa tulee vahvistumaan.
 
– Merentutkijoilla on jo alkanut lupaava yhteistyö arkeologian kanssa ja ilmaan on jo heitetty ajatuksia meriarkeologisten tutkimusten käynnistämisestä, Vuorinen sanoi.
 
 
Erja Hyytiäinen
Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 26.9.2016 12:00 ,  Päivitetty 26.9.2016 12:26

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto