Ensi kertaa kartoitetun Amazonian laajimman suoalueen hiilivarasto yli 3 miljardia tonnia

​Amazonian sademetsän puihin on jo pitkään tiedetty varastoituneen suuria määriä hiiltä. 

‒ Uuden tutkimuksen mukaan varastoituneen hiilen määrä pinta-alaa kohden on suurimmillaan soilla. Näissä ekosysteemeissä suurin osa hiilestä ei ole kuitenkaan varastoinut puihin vaan metsän pohjalle kerrostuneisiin turvekerrostumiin, tutkija Outi Lähteenoja Turun yliopistosta kertoo.
 
Maastohavaintojen ja kaukokartoituksen perusteella tutkijat laskivat Amazonian suurimpaan suoalueeseen varastoituneen hiilen määrän. Suoalue sijaitsee tektonisessa altaassa, joka on lähes Englannin kokoinen, noin 120,000 neliökilometriä. Tutkijat arvioivat, että kyseisen alueen soihin on varastoitunut yli 3 miljardia tonnia hiiltä, josta 90 prosenttia on turpeessa.
 
Jos tämä hiilimäärä vapautuisi ilmakehään, se vastaisi noin 40 prosenttia Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvioimista koko maailman fossiilisten polttoaineiden poltosta aiheutuvista vuosittaisista hiilipäästöistä: 8,5 miljardia tonnia hiiltä vuodessa. 

Suojelu takaisi massiivisen hiilivaraston säilymisen

Yksi tutkimusryhmän jäsenistä, Leedsin yliopiston apulaisprofessori Tim Baker, esitteli tutkimuksen tulokset päättäjille äskettäin järjestetyn YK:n Liman ilmastokokouksen (COP20) yhteydessä Perussa.
 
‒ Näihin ekosysteemeihin sitoutuneen hiilimäärän kartoittaminen ja laskeminen on tärkeä osa kansallisen ilmastostrategian priorisointia. Nämä suot kattavat vain 3 % Perun metsäalasta, mutta niihin on varastoitunut hiilimäärä, joka vastaa lähes 50 % kaikkien Perun metsien maanpäälliseen osaan varastoituneesta hiilestä, Baker totesi.
 
Yleensä suurin osa trooppisiin sademetsiin varastoituneesta hiilestä vapautuu takaisin ilmakehään, kun puut kuolevat ja hajoavat. Soilla hajoaminen on sen sijaan hyvin hidasta seisovan veden takia, joten kasvillisuuteen sitoutunut hiili kerrostuu turpeeksi.
 
‒ Tutkimamme suot ovat suurimmaksi osaksi luonnollisessa tilassa toisin kuin Kaakkois-Aasian trooppiset suot, joiden tuhoaminen on jatkunut jo vuosikymmeniä johtaen valtaviin hiilipäästöihin ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, St Andrewsin yliopiston opettaja Katherine Roucoux, yksi artikkelin kirjoittajista, sanoo.
 
Suurin osa suoalasta, mukaan luettuna eniten hiiltä varastoivat riukumetsäsuot, sijaitsee kuitenkin suojelualueiden ulkopuolella ja niitä kohtaan ilmenee koko ajan uusia uhkia.
 
‒ Jos nämä runsaasti hiiltä varastoivat metsät voidaan suojella, suuret hiilipäästöt ilmakehään voidaan välttää, Roucoux sanoo.

Kansainvälisen tutkimusryhmän suururakka

Tutkimuksen teki kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuuluu tutkijoita Leedsin, St Andrewsin ja Edinburghin yliopistoista Iso-Britanniasta sekä Turun yliopistosta. Tutkimuksessa tehtiin yhteistyötä myös Perun Amazonian tutkimusinstituutin kanssa.
 
‒ Suometsät ovat erilaisia kuin muut Amazonian metsät, sillä soilla kasvaa tyypillisesti pieniä ohutrunkoisia puita tai palmuja. Pystymme havaitsemaan nämä erot sekä maastossa että satelliittikuvissa. Näiden erojen ansiosta pystyimme kartoittamaan soiden pinta-alan sekä erottamaan erilaiset suotyypit toisistaan. Eniten hiiltä on varastoitunut soihin, joilla kasvaa pienten ohutrunkoisten puiden vallitsemaa riukumetsää, kertoo Freddie Draper Leedsin yliopistosta.
 
Draper tekee väitöstutkimustaan aiheesta ja on usean tutkijan yhteisartikkelin pääkirjoittaja.
 
‒ Kun yhdistimme satelliittikuva-aineiston laajaan maastoaineistoon, pystyimme tuottamaan ensimmäiset tarkat arviot näihin ekosysteemeihin varastoituneesta hiilestä, Draper sanoo.
 
Tutkimuksen rahoitti UK Natural Environment Research Council (NERC) ja se julkaistiin joulukuussa Environmental Research Letters -sarjassa.
 
Teksti: Erja Hyytiäinen
Kuva: Oscar Jarama/IIAP

 

Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 29.12.2014 9:50 ,  Päivitetty 29.12.2014 14:08

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto