Kenttäkurssi avaa silmät luonnolle ja luo yhteishenkeä
Charlotte Sievänen vetää 100 metrin matkan puutiaislakanaa, ja sen jälkeen koko kurssilaisjoukko tutkii yhdessä, jäikö lakanaan puutiaisia ja jos niin ovatko ne toukkia, nymfejä vai aikuisia.
puutiainen_480px.jpg
Kenttäkurssilla paljastuu, kuinka pieni puutiaistentoukka todella on.

Turun yliopiston biologian laitoksella on viisi säännöllisesti toistuvaa kenttäkurssia: maaselkärangattomien, maaselkärankaisten, murtovesiekologian, sisävesiekologian sekä kasviekologian kurssit. Mahdollisuuksien mukaan niiden rinnalle tuodaan lisäkursseja, esimerkiksi kuluneen kesän aikana lehtori Kai Ruohomäki tutustutti muiden opettajien ohella opiskelijoita Lapissa, Turun yliopiston Kevon tutkimuslaitoksella, subarktiseen ekologiaan. Osa opiskelijoista lähtee kenttäkursseille myös ulkomaille.
 
– Kenttäkurssit tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden päästä maastoon. He oppivat itse keräämiensä näytteiden avulla tunnistamaan lajeja sekä näkemään, millaisissa ympäristöissä eliölajit elävät, maaselkärangattomien kenttäkurssia vetävä dosentti Ilari E. Sääksjärvi sanoo.
 
Sääksjärvi on vetänyt kursseja 15 vuotta, kollega Ruohomäki yli 20. Alkuviikon aikana kerätään maastosta aineistoa, sen jälkeen siirrytään muun muassa mikroskooppien ääreen määrittämään  lajeja, ja viikko päättyy tiiviin kirjallisen työn esittelyyn. Samalla logiikalla toimivat myös muut kenttäkurssit.
 
pyydys_480px.jpg
Ilari E. Sääksjärvi on pystyttänyt Amazonian sademetsissäkin paljon käyttämänsä pyydystyypin Seilin tammilehtoon. Itsepyydystävä telttamainen Malaise-pyydys säilöö hyönteiset 80-prosenttiseen alkoholiin. – Monesti kuvitellaan, että hyönteiset lentävät metsässä miten sattuu, mutta se ei pidä paikkaansa. Niillä on luonnossa omat moottori- ja valtatiensä, ja kun oppii tunnistamaan ne ja asentaa pyydyksen juuri tuollaiselle reitille, näytteitä kertyy valtavasti, Sääksjärvi sanoo.

– Kenttäkurssilla teoriapainotus ei ole kova. Ensin keräämme näytteitä ja tutkimme niitä. Teoria tulee mukaan vasta kun haemme tekemiemme havaintojen pohjalta yleisiä linjoja, murtovesiekologian kurssia vetävä Saaristomeren tutkimuslaitoksen asemanjohtaja Jari Hänninen sanoo.

Kurssi auttaa tulevaa tutkijaa ja opettajaa

Maaselkärangattomien kenttäkurssilla ovat sulassa sovussa niin biologian kuin opettajankoulutuslaitoksenkin opiskelijat. Murtovesiekologian kurssille tulee myös kemistejä ja maantieteilijöitä. Kaikki saavat saman annin, mutta jo kurssin aikana huomaa, että opiskelijan tausta vaikuttaa siihen, mitä hän kurssista hyödyntää.
– Me ajattelemme tätä myös tulevan ammattimme kautta. Opimme menetelmiä, joita voimme hyvin käyttää ala-asteelaisten kanssa, miksei vanhempienkin, jos hankimme pätevyyden myös vanhempien opettamiseen. Voimme haavin avulla karistella heinikosta hyönteisiä ja tutkia niitä tai sihdata niitä erille karikkeesta, luokanopettajaksi opiskeleva Anna Vähätalo sanoo.
nayte tutkittavana_480px.jpgKenttäkurssit ovat konkreettisesti osoittaneet sen, että ihmiset oppivat eri tavalla. Yksi oppii lajintunnistuksen vaikka vain teoriakirjoja lukemalla, mutta toisen on nähtävä laji oppiakseen. Keväiselle maaselkärankaisten kenttäkurssille osallistunut Paul Kankaanranta havahtui huomaamaan, että viikon aikana oppi hyvin tunnistamaan useiden lintujen ääriä erilaisissa tilanteissa.
 
Biologian opiskelijoille puolestaan on kullanarvoista tietoa oppia vaikkapa erilaisten pyydysten käyttöä tai hyönteisnäytteiden säilömismenetelmiä.
 
– Niitä ei samalla tavalla kirjoista lukemalla opi, Teemu Sulén (kuvassa) sanoo.

Kenttäkurssilla tehdään tosissaan töitä

mikroskopointi_480px.jpg
Dosentti Ilari Sääksjärvi (kesk.) on kollegansa Kai Ruohomäen kanssa koko viikon opiskelijoiden apuna. He neuvovat yksityiskohtaisesti hyönteisten pyydystysmenetelmät, säilöntätavat ja lajintunnistuksen.

Jos Ilari Sääksjärvellä olisi valta ja rahat, kenttäkursseja järjestettäisiin nykyistäkin enemmän. Opiskelijan kannalta on aivan eri tutkia neste- tai kuivasäilöttyä eläintä
mikroskoopilla yliopistonmäellä kuin kerätä ne ensin aidosta elinympäristöstä. Kursseilla on myös positiivinen sosiaalinen vaikutus. Luonnossa ja asemilla vietetty yhteinen aika hioo eri taustoista tulevia opiskelijoita yhteen ja muodostaa elinikäisiä muistoja.
– Luonnossa opimme tunnistamaan lajeja myös ilman vaikeita tuntomerkkejä. Minkä muotoisia ja kokoisia eläimet ovat, minkä värisiä ja miten ne liikkuvat, Sääksjärvi sanoo.

Kenttäkurssiviikosta otetaan kaikki mahdollinen irti. Esimerkiksi yhtä maaselkärangattomien opiskelupäivää venytettiin pitkälle yöhön, jotta talteen saatiin myös yöllä liikkuvia hyönteisiä. Seilin metsissä kun on kurssien aikana niin solarium-, aurinko-, sekavalo- kuin uv-lamppujakin houkuttelemassa yöliikkujia pyydystettäväksi.
 
Hännisen mukaan kurssin aikana paljastuu maastoekologin työn rankkuus. Näytteet on kerättävä ja käsiteltävä itse, ja se vie aikaa ja rahaa. Esimerkiksi murtovesiekologian kurssilla ajetaan tutkimusalus Aurelialla saaristossa kolmen päivän ajan. Jokainen opiskelija mittaa vedenlaadun paljastavan näkösyvyyden, ottaa vesinoutimella happi- ja suolapitoisuusnäytteet sekä ottaa pohjaeläinnäytteen.
secch-levy_480px.jpg
Seechi-levy on yksinkertainen, mutta toimiva keino tutkia planktonlevien määrä. Saaristomeren tutkimuslaitoksen asemanjohtajan Jari Hännisen mukaan pelkästään kurssilaisten keräämät näytteet vuodesta 2003 lähtien paljastavat, että vedenpuhsistamisella on ollut vaikutuksensa: Saaristomeren tilanne on kohentunut.

– Yhden päivän olemme sisäsaaristossa, toisen välisaaristossa ja kolmannen ulkosaaristossa. Näin kurssilaiset oppivat käytännössä erottamaan saaristovyöhykkeet. Luennoilla opetamme, miten Saaristomeri on osa suurempaa kokonaisuutta: osa Itämerta ja miten Atlantti vaikuttaa Itämereen, Hänninen sanoo.
Vaikka kenttäkursseilla pääpaino on oppimisessa, aineistoa hyödynnetään tarpeen mukaan myös tutkimuksessa. Vuodesta 2003 murtovesiekologian kursseja vetänyt Hänninen sanoo, että esimerkiksi veden näkösyvyyttä selvittäessään hänellä on tukenaan myös opiskelijoiden keräämät tiedot. Myös maaselkärangattomien kenttäkurssilla otetaan talteen tulevaisuuden tutkimuksen ja kurssien kannalta merkittävät näytteet ja aineistot. 

Tulevaisuudessa oppiin voivat päästä myös muut kuin Turun yliopiston opiskelijat. Saaristomeren tutkimuslaitokselle on hankittu tutkimussalillinen uudentyyppisiä preparointimikroskooppeja, jotka ovat kansainvälisestikin harvinaisia. Alakautta tuleva ja tutkijan tarpeiden mukaan säädeltävä valon kulma antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet lajitunnistukseen. Opettajalle varattu laite on kytketty myös kannettavaan tietokoneeseen sekä projektoriin, jolloin kaikki voivat katsoa samasta kuvasta eläimen eri tuntomerkkejä.

– Meillä on suunnitteilla tarjota kurssia koulutusviennin kautta myös muiden käytettäväksi, Hänninen sanoo.koulutusvienti_480px.jpg
Preparaattori Mikael Elfving on asentanut ja koekäyttänyt uudet preparointimikroskoopit. Jatkossa opettaja voi heijastaa oman mikroskooppinsa kuvan seinälle tai esitellä kannettavan tietokoneen kautta eläintä ja sen tunnistamista helpottavia tuntomerkkejä. Limnocalanus macrurus on viimeisen jääkauden jälkeinen makeanveden jäänne, joka on sopeutunut elämään Itämeren vähäsuolaisessa vedessä.

Erja Hyytiäinen
Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 29.7.2016 16:50 ,  Päivitetty 3.8.2016 12:55

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku



Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto