Kultalahjoituksen tehneiden Joutsenen veljesten tarina esillä Vanhalinnassa
​Ari Säterin johtama sukuseura lainasi esineitä näyttelyn rakentamista varten. Niina Tanskanen on täydentänyt mökkiä todenmukaisemmaksi muun muassa tuomalla hyllylle havukeitejuomaa. – Keripukki vaivasi molempia veljeksiä muiden kullankaivajien lailla. He tiesivät, että kuusenkerkistä keitetty juoma auttoi vaivaan nopeasti, Niina Tanskanen kertoo.
​Vanhalinnan museoamanuenssi Niina Tanskanen on uppoutunut Joutsenen veljeksinä tunnetun kaksikon historiaan. Eurasta Turkuun muuttaneen seppäisän sekä äidin hoivissa, vaatimattomassa Nummenpakan mökissä Kaarinassa kasvoi 1800-luvun lopulla kaksi poikaa, joista kumpikin kulkeutui omia teitään Amerikkaan. Ja siitä alkoi Johnssonin sukuseuran puheenjohtajan Ari Säterin sanoin tositapahtumiin perustuva satu.
 
Niina Tanskanen on kaivanut arkistojen kätköistä tuon sadun palasia esille ja rakentanut niistä Vanhalinnan Makasiiniin Joutsenten kultaa -näyttelyn. Se kertoo, miten veljekset matkasivat Amerikkaan, tekivät siellä omaisuuteensa, palasivat Suomeen ja vauhdittivat perinnöllään Turun yliopiston kehittymistä.

Seattlesta yhtä matkaa kultamaille

 – Nuorempi veljeksistä, Anton Fabian, oli töissä varustamolla ja siellä hänelle sanottiin, että lähde Amerikkaan. Siellä riittää töitä, saat parempaa palkkaa ja sinua arvostetaan. Anton Fabian lähti itärannikolle ja siirtyi sieltä hiljalleen kohti länttä. Vanhempi veli Karl Fredrik oli samaan aikaan Turussa selvittämässä äidin jälkeistä kuolinpesää ja kuuli Amerikassa käyneeltä sukulaiseltaan kultaryntäyksestä. Sinne lähti vanhempikin veli, Tanskanen kertoo.
 
Rapakon takana tapahtui jotain ihmeellistä. Toisistaan tietämättä veljekset kulkeutuivat Seattleen ja tapaisivat siellä. Kovaan työhön tottuneet, koneista ja tekniikasta kiinnostuneet veljekset päättivät yhteistuumin lähteä kaivamaan kultaa Klondikesta.
 
– Ja he eivät olleet ainoita. On todettu, että Klondikeen lähti 100 000 henkeä, heistä 40 000 pääsi perille, heistä 4 000 löysi kultaa ja 500 pystyi säilyttämään kullan, Tanskanen sanoo.
 
Makasiinin seinällä on punainen lippu kullankeltaisella leijonalla koristeltuna. Se oli Joutsenen veljesten valtauslippu, jonka Turun Yliopistosäätiö sai haltuunsa testamenttilahjoituksen myötä. Lippu on korea, mutta elämä ei ollut 1897 Klondikeen suunnanneille miehille helppoa. Matkaa tehtiin 50 asteen pakkasessa ja yöksi kaivettiin lumeen syvä kuoppa, joka suojasi nukkujaa pakkasenpuremilta. Lumivyöryt veivät kanssakulkijoita mennessään. Kun kulkija oli selvinnyt vuoristosta, edessä oli jokien ja järvien rikkoma taival, jota varten oli rakennettava vene. Hurjimmat kosket veivät osalta matkalaisista hengen.

Veljekset elivät vaatimatonta elämää

joutsenen-veljekset-309kelkka_480px.jpg
Kanadan kultamailla elo on rauhallista, siitä pitivät huolen tarkat säännöt ja niiden valvonta. Maahan ei päästetty kullankaivajia, joilla ei ollut mukanaan vuoden ruokatarvikkeita.  Niina Tanskasen (vas.) ja Hannele Lehtosen mukaan tavaraa kuljetettiinkin erissä muutama kilometri kerrallaan, ja sen jälkeen palattiin hakemaan uusi kuorma.

Makasiinin yläkerrassa oleva kelkka muistuttaa, ettei kultamaille ollut asiaa tyhjin käsin. Jokaisen miehen oli kannettava 1500 kiloa tavaraa mukanaan, pelkkä muonavarasto oli 520 kiloa henkeä kohden. Se tarkoitti, että matkaa tehtiin pienissä pätkissä, kantaen tai vetäen reellä osan matkatavoista kerrallaan välietappiin ja palaten hakemaan seuraavia kuormia.
– Jotta pääsi Kanadan rajan yli, oli mukana oltava vuoden ruokatarpeet. Se oli kova vaatimus veljeksille, jotka olivat Suomesta lähtiessään olleet rutiköyhiä. He tekivät matkaa ja aina välillä pysähtyivät tienaamaan, Tanskanen kertoo.

Kun veljekset 1898 saapuivat Dawsonin kaupunkiin, se oli telttakylä. Jo parin vuoden päästä se oli kaupunki erikoistarjonnalla varustettuine ruokakauppoineen, saluunoineen ja uhkapelipöytineen. Niihin upposivat yhden jos toisenkin kullankaivajan omaisuus.

– Joutsenen veljekset elivät kuitenkin hyvin vaatimatonta elämää. He olivat ostaneet pienen hirsimökin ja söivät pääasiassa metsästämäänsä lihaa ja pyytämäänsä kalaa, herne- ja palkokasveja ja pekonia. Kullasta saamansa varat he tallettivat pankkiin, ja jos ostoksia piti tehdä, he tekivät sen paperirahalla eivätkä kullalla kuten monet muut. Kullan hinta kun oli ostajalle kaupoissa edullisempi kuin myyjälle, Tanskanen kertoo.

Veljekset valmiita investoimaan

joutsenen-veljekset-322valtauslippu.jpg
Klondikessa veljekset työskentelivät ensin hanttimiehinä, sitten saivat vuokrattua oman alueen ja lopulta jopa ostettua oman valatuksen. Sitä koristi Vanhalinnan omistavan Turun Yliopistosäätiön hallussa nykyisin oleva valtauslippu.

Vanhalinnan museonjohtajan Hannele Lehtonen toteaa, että säästäväisen luonteenlaadun rinnalla Joutsenten menestystä vauhditti investointihalu ja uudenlainen ajattelu. Tuohon aikaan Klondiken kultaa kaivettiin sulattamalla nuotioilla jopa 40 metrin paksuiseen ikijäähän kaivanto, jonka pohjalla, juuri ennen kalliota, makasi muuta maata painavampi kulta. Veljekset keksivät ottaa käyttöön höyrykoneen.
– Höyrykoneen avulla he saattoivat saada saman työn aikaan kahdessa päivässä, mihin aiemmin oli mennyt kaksi viikkoa. He tekivät myös siirrettäviä kultarännejä, joten heidän ei tarvinnut kuljettaa maa-ainesta kauas rännien luo. He rakensivat myös höyrykoneella käytettävän liukuhihnan maa-aineksen siirtämiseen. He myös kaivoivat oman lammikon, jonka vettä he kierrättivät rännejä pitkin ja näin he eivät olleet sidoksissa muiden tapaan käyttää yhteistä vettä, Lehtonen sanoo.

Toiminta kertoo siitä, miten veljekset olivat valmiita investoimaan saadakseen paremman tuoton. Osa tuosta tuotosta on yhä tallella kullan muodossa. Sitä esitellään näyttelyn ajan Vanhalinnan päärakennuksessa.

Veljekset elivät vaatimatonta elämää, mutta rohkaistuivat myös hieman nauttimaan menestyksestään. Ennen kotimatkaa veljekset teettivät kullastaan koruja ja matkamuistoja, teettivät itselleen uudet puvut ja kotimatka taittui kävelemisen sijaan junan, sitten höyrylaivan kyydissä.  Suomessa he ostivat Pohjoiselta Esplanadilta kokonaisen kivitalon. Ari Säteri osaa kertoa tarinan siitä, miten veljekset marssivat taloa myyneen pankinjohtajan puheille.

– Pojilla oli tapana pukeutua hyvinkin talonpoikaisesti. Kun he niissä tamineissaan menivät pankinjohtajan puheille, pankinjohtaja kysyi, onko teillä takaajia. Ei ole. Onko teillä rahaa? Ei ole, mutta meillä on kultaa. Käteisellä he sitten talon ostivat, Säteri kertoo.

Isänmaalliset veljekset lahjoittivat varansa yliopistolle

Veljesten kuoltua tuo talo myytiin ja tulot ohjattiin Turun yliopistolle. Niillä varoin syntyi yliopistonmäen kirjasto, osa riitti nykyisen Naturankin rakentamiseen. Rahat auttoivat myös lääketieteellisen tiedekunnan perustamisessa.

– Veljeksillä ei ollut muita sisaruksia, ei vaimoa, ei lapsia. Heidän lakimiehensä, Turun yliopiston perustajiin ja hallituksen jäseniin kuulunut Yrjö Raevuori ehdotti, että he voisivat lahjoittaa rahat yliopistolle. Veljekset pitivät ajatuksesta, mutta he eivät halunneet kenenkään tietävän asiasta etukäteen, Säteri kertoo.

Suku jatka yliopiston tukemista. Sukuseuran aktiiveista Veli-Pekka Jarva oli koonnut mittavan aineiston Klondiken kullankaivajista ja Kultahistoriasta ympäri maailmaa, ja sen suku on nyt lahjoittamassa yliopistolle. Näyttely on rakennettu yhdessä, ja yhdessä sitä saatetaan tarjota myös kanadalaisille museoille käyttöön. Myös veljeksistä kertovasta elokuvasta on puhuttu.
 
Turun Yliopistosäätiö on myös otattanut myös uuden painoksen teoksesta Klondiken veljekset, Yrjö Raevuori: Alaskan kultakentiltä Turun Yliopistonmäelle. Kirjaa myydään Vanhalinnassa 10 euron hintaan.
 
Näyttely on avoinna Vanhalinnan (Vanha Härkätie 111, Lieto) Makasiinissa 28.8. alkaen noin vuoden. Talvikaudella museo on avoinna sunnuntaisin klo 13–16. Näyttelyn alkuvaiheessa järjestetään opastettuja kierroksia tiistaisin kello 18–19. Torstaina 8.9. Makasiinissa järjestetään ilta, jolloin kello 18 lähtien voi tutustua näyttelyyn ja kello 20 esitetään Charles Chaplinin elokuva Kultakuume Klondiken kullankaivajista.
 
Erja Hyytiäinen
 
Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 24.8.2016 12:25 ,  Päivitetty 24.8.2016 18:10

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku



Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto