Oravien määrä on vähentynyt Suomessa ja Venäjällä – syynä todennäköisesti ilmaston lämpeneminen

​Orava on tuttu näky puistoissa ja pihoilla. Juuri näihin aikoihin oravat hakeutuvat lintujen ruokintapaikoille, ja monilla hyvillä ruoka-apajilla vierailee useampikin komeaan talviturkkiin vaihtanut pörröhäntä.

Samaan aikaan metsissä on kuitenkin yhä vähemmän oravia. Tämä käy ilmi arvostetussa Ecography-tiedelehdessä julkaistusta Turun yliopiston tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin oravien lumijälkien määrää Suomessa ja Venäjällä vuosina 1996–2012. Suomalaisiin riistakolmiolaskentoihin ja venäläisiin lumijälkilaskentoihin perustuvassa tutkimuksessa selvisi, että oravien jäljet vähenivät suurimmassa osassa Suomea ja Uralin länsipuolista Venäjää.

– Oravalle on tyypillistä voimakas vuosittainen kannanvaihtelu, joka seuraa kuusen siemensadon vaihtelua. Pitkän aikavälin kehityssuunnan arviointi on vaikeaa tällaiselle lajille, jonka normaaliin ekologiaan kuuluu kantojen vuoroittainen moninkertaistuminen ja romahtaminen. Lumijälkiaineiston ja analyysiemme perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että yleinen suunta on ollut selkeästi alaspäin, eli keskimääräinen jälkitiheys on pienentynyt, kertoo Turun yliopiston väitöskirjatutkija Tytti Turkia, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tutkijat halusivat selvittää, mitkä samanaikaiset ympäristötekijöiden muutokset ovat voineet johtaa oravien vähenemiseen. Tutkimuksessa tarkastelluista muuttujista ainoastaan talvien lämpeneminen selitti oravien vähenemistä.

Yksi mahdollinen selitys on, että leudommat talvet lisäävät havupuiden siemeniä syövien hyönteisten tai puita rasittavien sienitautien määrää, jolloin havupuiden siemensadon varassa elävälle oravalle jää vähemmän ruokaa. Oravat pystyvät kuitenkin lisääntymään tehokkaasti, joten kanta voi kasvaa nopeasti, jos kuusella on hyvä käpyvuosi ja oravilla ruokaa talven yli.

– Vuonna 2012 oli hyvä käpyvuosi, ja kevättalvella 2013 oli melko runsaasti oravien jälkiä. Sen jälkeen oravakanta on romahtanut ja pysynyt alhaalla, Turkia kuvailee Suomen aineistoa tutkimusjakson jälkeiseltä ajalta.

Meneillään on myös toinen tutkimus, jossa selvitetään oravan kannanvaihteluita Suomen lumijälkiaineistossa vuodesta 1989 vuoteen 2017. Tutkimukset ovat osa Turkian väitöskirjaprojektia, jota rahoittavat Emil Aaltosen säätiö ja Suomen Akatemia.

>> Tutkimus julkaistiin Ecography-tiedelehdessä

JV
Kuva: Martin Arusalu

Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 30.11.2017 9:10 ,  Päivitetty 30.11.2017 9:25

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto