Salaisuutena pysynyt Maaherran makasiini paljastaa tarinansa kirjassa
Uuteen kukoistukseensa rakennus on noussut parin viime vuoden aikana. Turun Yliopistosäätiö ja Turun yliopiston UTU Holding ostivat kesäkuussa 2015 rakennuksen ja ryhtyivät rivakasti kunnostamaan vanhempaa osaa. Aiemmin yksityisinä tiloina olleet tilat kunnostettiin pääosin galleria- ja ravintolakäyttöön.
 

​Turun Yliopistosäätiön kustantama Maaherran makasiini -teos on kunniainosoitus rakennukselle, jonka yllättävän harvat tuntevat.

– Kun olen kertonut tekeväni kirjaa Maaherran makasiinista, monet turkulaisetkin kysyivät, että mikä se on. Vasta sitten kun kerroin, että kyseessä on se tuomiokirkon takana oleva rakennus, jossa oli posti, ihmiset tunnistavat, Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti ja kirjan kirjoittaja Rauno Lahtinen sanoo.

makasiinikirja-480.jpg
Teoksen taittaja Henri Terho ja kirjoittaja Rauno Lahtinen ihailevat tuomiokirkkoa ympäröivän torin kauneutta ja mittasuhteita. Maaherran makasiini on yksi aukion helmistä.

Lahtinen kertoo teoksessaan, miten talo syntyi, mitkä ovat olleet sen kohtalonhetket ja miten se on aivan parin viime vuoden aikana noussut uuteen kukoistukseensa.

Ilman Turun paloa taloa ei olisi. Se syntyi, kun yliopistollisen koulutuksen  Helsinkiin siirron jälkeen Akatemiatalolle ei enää ollut käyttöä. Valtio lunasti talon ja sijoitti sinne Turun ja Porin läänin keskushallinnon virastoja. Talon käyttäjät ja asiakkaat tarvitsivat lisätilaa, ja naapuritontille päätettiin rakentaa makasiini.
 
C. L. Engelin laatiman suunnitelmanmukaisesti kaikkien Tuomiokirkontoria ympäröivien talojen oli oltava kivitaloja, joten tästäkin rakennettiin komea kivitalo. Hämeenkadulle saikin sitten jo rakentaa puutaloja, Lahtinen kertoo.

Makasiinin suunnitellut Charles Bassi otti mallia naapurirakennuksesta, jolloin kadunpuoleinen julkisivu sai komeat kaariovet ja keskiosan rustikointi loi mielikuvan paljon tärkeämmästä rakennuksesta kuin tallista ja vaunuvajasta.

– Monet luulevat, että rakennus on tehty alunperin juhlahuoneistoksi, mutta ei. Tämä on rakennettu maaherran hevostalliksi, vaunuvajaksi, liiteriksi ja navetaksi, Lahtinen sanoo.

Uusi elämä alkoi paalutuksista

Akatemiatalolle avautuva osa rakennettiin 1830-luvulla, maanmittauskonttorille rakennettu uudempi, Henrikinkadun suuntainen osa valmistui 1909. Lähes 200 vuoden aikana rakennuksilla on ollut lukuisia käyttäjiä. Vanhassa osassa asui parhaimmillaan viisi perhettä, keskellä koko rakennusta oli yhteinen sauna. Vintillä oli yleiset hyyskät, joita myös kirkkokansa sai käyttää. Alhaalla on pidetty hevosia ja sikoja. Talossa on toiminut maanmittauskonttori, posti, yliopisto ja hallinto-oikeus.
uusi-osa-480.jpg
Makasiinia uhkasi osittainen tuhoutuminen 1950-luvulla. Tuolloin uudistusmieliset halusivat purkaa talon Henrikinkadun puoleisen osan avatakseen tieväylän tuomiokirkolta yliopistonmäelle. Valtuusto siunasi purun, mutta korkein hallinto-oikeus toppasi suunnitelmat.
 
– Onneksi. Siihen aikaan oli kovin vaikea perustella talon säilyttämistä, sillä se oli alle 50-vuotias ja rakennettu matkimaan vanhaa osaa, ei sillä ollut omaa arkkitehtonista arvoa. Arkkitehdeilläkään ei ollut oikein perusteita puolustaa talon säilyttämistä muutoin kuin todeta sen istuvan hyvin tuomiokirkon ympäristöön, Lahtinen sanoo.
 
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen talo sai rapistua, kunnes 1977 se päätettiin paaluttaa. Taloa olivat painaneet erityisesti vanhan osan Hämeenkadun puoleiseen päätyyn Turun palon jälkeen alueelle tuodut palaneet maamassat sekä ohikulkeva bussiliikenne.

Arkeologit yllättävät löydöillään

Kirjaa tehdessään Lahtinen keskusteli arkeologien kanssa ja sai käsiinsä kaivauskertomuksia, joita ei vielä ole julkisuudessa käsitelty. Ne paljastivat muun muassa, että vastoin aiempia käsityksiä, nykyisen Akatemiatalon edustalla ei ole aina ollut aukiota vaan se oli hyvinkin tiiviisti rakennettu alue.
 
– Se kertoo siitä, että Turku ei ole vain hiljalleen syntynyt vaan tämä on tarkoituksella ja suunnitellen rakennettu kaupunki. Hevostori tuli tulle alueelle vasta 1400-luvulla, Lahtinen kertoo.

Hän naurahtaakin arkeologien todenneen, että kaivauskertomusten myötä pitäisi monet vanhat Turun historiasta kertovat kirjat kirjoittaa uudestaan, niin paljon uusi tieto on ymmärrystämme muuttanut.

Maaherran makasiinin tontilla ei arkeologisia kaivauksia ole tehty, mutta Yliopistosäätiön asiamiehen Pekka Kanerviston mukaan tämä saattaa muuttua lähitulevaisuudessa. Hän on jo keskustellut Turun yliopiston arkeologian oppiaineen edustajien kanssa mahdollisista kaivauksista erityisesti tontin takaosassa, jossa sijaitsee huonokuntoinen rakennus, jota ei ole suojeltu.
 
– Samassa kohtaa kulki kaupungin rajana pidetty krooppi, oja, jota saatettiin käyttää myös kaatopaikkana ja tunkiona. Sieltä voisi löytyä vaikka mitä, Lahtinen sanoo.
 
Erja Hyytiäinen 

 

Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 12.5.2017 16:20 ,  Päivitetty 12.5.2017 16:43

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto