Seili on myös humanistin työpaikka
Folkloristien kesäkoulun yhteydessä humanistit pääsivät myös Seilin opastuskierrokselle.
​Airiston kyljessä, lyhyen merimatkan päässä Nauvosta sijaitsee Seilin saari. Sinne eristettiin 1600-luvulta lähtien lepraan sairastuneita sekä niin kutsuttuja houruja. 1800- ja 1900-luvuilla Seilissä toimi mielisairaala.
 
Nykyään saari täyttyy kesäisin paitsi turisteista myös luonnontieteilijöistä. Seilissä toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen kenttäasema, jonka katon alla tutkitaan monipuolisesti Saaristomerta ja Itämeren aluetta.
 
Kenttäaseman tiloissa järjestetään iso osa Turun yliopiston bio- ja geotieteiden kenttäkursseista, mutta myös muiden tiedekuntien sekä yliopistojen ja korkeakoulujen kursseja, tutkijakouluja ja seminaareja.

Saari täynnä historiaa

Seilin mielisairaala suljettiin vuonna 1962. Muutamaa vuotta myöhemmin Turun yliopisto sai mielisairaalan rakennukset haltuunsa. Muitakin ottajia olisi ollut. Ratkaisevaa oli, että luonnontieteellisen tutkimustoiminnan ohella yliopiston katsottiin yleisen kulttuuritehtävänsä mukaisesti pystyvän parhaiten vaalimaan saaren kulttuurihistoriallisia arvoja.
 
Historian havinalta Seilissä onkin mahdotonta välttyä. Suurin osa saaren rakennuskannasta on mielisairaalan ajoilta, ja spitaalihospitaaliajasta on säilynyt vuonna 1733 rakennettu puinen kirkko, joka toimii nykyään museona.
 
Kirkkoprojektiksi epävirallisesti nimetty tutkimuslaitoksen toiminnan osa sai alkunsa kun Turun maakunta-arkistossa työskennellyt ja saarella kesiä viettänyt Anne Wilenius alkoi pitää opastuksia kirkossa. Vuonna 2004 syntyi Museoviraston kanssa sopimus kirkon säännöllisestä avoinnapidosta.
 
– Kirkkoprojekti on nimenä hieman arkinen, eikä paljasta mitä kaikkea sen parissa tehdään, laitoksen tutkimusjohtaja Ilppo Vuorinen sanoo. – Kyse on kuitenkin yliopistollisesta toiminnasta, ei pelkästä matkailualasta.
 
Kirkkoprojekti pyrkii välittämään saaren historiaa sekä sinne saapuville matkailijoille että museokirkon blogin lukijoille. Kirkon avoinnapidon ja hoidon kautta työntekijät ylläpitävät saaren kulttuuriperintöä.
 
Latinaa Turun yliopistossa opiskeleva Taina Niemi päätyi Seiliin vuonna 2010. – Olin vieraillut saarella aiemmin ja hain siksi harjoitteluun sinne, hän kertoo. Ja samalla tiellä Niemi on edelleen, vuodesta 2011 lähtien hän on toiminut kirkkoprojektissa museovastaavana.
 
Kirkkoprojekti työllistää kesäisin museovastaavan lisäksi kaksi humanististen alojen harjoittelijaa, joiden työnkuvaan kuuluu myös opastusten pitäminen saarella.

Kuppikivestä koekaivauksiin

Toinen humanistinen hanke oli 2010-luvun taitteessa toteutettu Seilin arkeologia -projekti, joka sai alkunsa hyvin arkisesta tilanteesta.
 
– Olimme savustamassa kalaa tutkimuslaitoksen verstaan takana kun huomasin edessäni olevassa kivessä pienen pyöreän kuopan, tutkimusjohtaja Vuorinen kertoo. Hän lähetti kuvan kuopasta yliopiston arkeologian laitokselle ja sai vahvistuksen, että kyseessä oli niin kutsuttu kuppikivi, arkeologinen muinaisjäännös.
 
Seuraavana kesänä hanke inventoi saaren mahdollisia muinaisjäännöksiä. Projektille saatiin rahoitus, ja kahtena kesänä toteutettiin koekaivauksia ympäri saarta. – Niiden seurauksena saimme tarkkaa tietoa esimerkiksi houruinhuoneen tontista, Vuorinen toteaa.
 
Projektista syntyi myös opinnäytetyö, hankkeen kaivauksia johtaneen Mikko Helmisen pro gradu -tutkielma.

Taidekursseja ja kesäkouluja

– 1990-luvulla laskeskelimme, että Turun yliopistossa ei ole luonnontieteilijöitä niin paljon, että saisimme meidän varauskirjan täyteen. Piti ruveta houkuttelemaan toimijoita muiltakin aloilta, Vuorinen kertoo.
 
Nykyisin Seilissä pidetään esimerkiksi taidekursseja. – Kuvataidekurssia on järjestetty parikymmentä vuotta, toinen pitkäaikainen vieras on harmonikkakurssi. Myös humanistiselta puolelta on ollut esimerkiksi kesäkouluja.
 
Tänä kesänä folkloristiikan kansainvälinen kesäkoulu toi juhannuksen alla saarelle nelisenkymmentä folkloristia viikoksi. Folkloristiikan tutkijatohtori Anne Heimo muistelee viikkoa lämmöllä.
 
– Osallistujia oli 14 maasta ja monelle saari, sen luonto, valoisat yöt ja hiljaisuus olivat suuri elämys.

Tulevaisuudessa opinnäytetöitä ja residenssitoimintaa?

Laitos pyrkii johtosääntönsä mukaisesti tukemaan kaikkea Saaristomeren alueeseen kohdistuvaa tutkimusta. Monitieteisyys onkin tullut Seiliin jäädäkseen.
 
– 2000-luvun alusta alkaen luonnontieteellisiinkin hankkeisiin on haluttu yhteiskuntatieteellinen tai humanistinen näkökulma mukaan, Vuorinen kertoo.
 
Tutkimusjohtaja toivoisi myös kirkkoprojektiin liittyviä opinnäytetöitä. Saaren värikäs historia tarjoaisi hänen mukaansa hyvin aineksia esimerkiksi historia-aineiden tai vaikkapa sukupuolentutkimuksen työlle.
 
Vuorinen väläyttelee myös mahdollisuutta kaikille aloille avoimen tutkijaresidenssitoiminnan aloittamisesta Seilissä. –Kenttäkauden ulkopuolella tänne mahtuisi hyvin kirjoittajia, jotka kaipaavat hiljaisuutta ja rauhaa.
 
Pienimuotoisesti tällaista toimintaa on ollutkin. Kulttuurihistorian yliopistonlehtori Kari Kallioniemi on vieraillut Seilissä useasti ja ollut saarella muutamista päivistä useampaan viikkoon.
 
– Työskentely-ympäristönä Seili on rauhallinen ja inspiroiva, Kallioniemi sanoo. Hän kiittelee myös kenttäaseman tarjoamaa täysihoitoa, joka mahdollistaa intensiivisen keskittymisen työhön.

Hyvä paha turismi

Helteisinä kesäpäivinä Seilissä on usein kaikkea muuta kuin hiljaista ja rauhallista. Saaren vierasvenelaituri täyttyy veneistä ja yhteysalus kuljettaa matkailijoita Seiliin päivittäin kolmessa vuorossa.
 
Seilin kautta kulkeva Pieni Rengastie on lisännyt turismia saarella huomattavasti. – Onneksi meillä on kirkkoprojekti, sillä muuten olisi väkisin pitänyt kehittää jotakin, koska ihmiset tulisivat saarelle joka tapauksessa, Vuorinen sanoo.
 
Museokirkon ja opastusten avulla vierailijoille saadaan rakennettua tietty reitti, jota seurata.
 
– Me haluamme tänne turisteja, mutta emme kuitenkaan ihan kaikkialle, Vuorinen naurahtaa. 

Rakkautta yli tiedekuntarajojen

Tutkimuslaitoksella eri alat kohtaavat monin tavoin.
 
Museovastaava Taina Niemeä on pienestä pitäen kiinnostanut erityisesti ekologia. Lukion jälkeen hän hakikin opiskelemaan biologiaa yliopistoon, mutta päätyi lopulta humanistiseen tiedekuntaan.
 
Tutkimusjohtaja Vuorinen taas kutsuu itseään piilohumanistiksi. – Opiskelin vuoden verran kirjallisuutta ja kulttuurihistoriaa kunnes siirryin biologian pariin, Vuorinen kertoo. – Humanistiset tieteet ovat kyllä vaikuttaneet paljon omaan maailmankatsomukseeni.
 
Vuorinen myöntää, että luonnontieteilijöiden ja muita aloja edustavien työntekijöiden ja vierailijoiden välillä on aistittavissa ajoittain pientä kitkaa.
 
– Biologit näkevät täällä esimerkiksi eri tavalla pukeutuvia ihmisiä, ja kuvittelevat näiden siksi olevan jotain hörhöjä, Vuorinen nauraa. – Ja koska ne eivät ole biologihörhöjä, ne ovat heti kuin toiselta planeetalta.
 
Alojen välinen hankauspinta voi kuitenkin muuttua pidempiaikaisen kanssakäymisen myötä positiiviseksi. Parhaiten Vuorisen mieleen jäänyt esimerkki on 2000-luvun alusta.
 
– Silloinen kirkkoprojektin uskontotiedettä opiskellut harjoittelija nimittäin meni sittemmin naimisiin saman kesän luonnontieteellisen harjoittelijan kanssa, tutkimusjohtaja kertoo hymyillen.
 
 
 
Kuva 1: Korkeakouluharjoittelija Maija Sakki työstää blogitekstiä Seilin kirkkoprojektin toimistossa.
Kuva 2: Seilin ”biologihörhö” työssään. Saaristomeren tutkimuslaitoksen luonnontieteellinen korkeakouluharjoittelija Jessika Karvinen korjaa verkkoja.
 
Teksti: Aura Nikkilä
Kuvat: Aura Nikkilä, Tuomas Hovi
Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 10.8.2015 13:30 ,  Päivitetty 10.8.2015 14:52

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku



Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto