Turun yliopiston tiedote 4.3.2013

Professoriluentoja Turun yliopistossa 6.3. Aiheina verojärjestelmän monimutkaisuus, tilastotieteen haasteet, matemaattisten aineiden didaktiikka ja rahoitusosaamisen rooli yhteiskunnassa.



Turun yliopiston neljä uutta professoria Kaisa Kotakorpi, Hannu Oja, Harry Silfverberg ja Mika Vaihekoski pitävät professoriluentonsa keskiviikkona 6. maaliskuuta 2013 klo 18 alkaen Turun akatemiatalon juhlasalissa, Rothoviuksenkatu 2.

Tiedotusvälineiden edustajat ovat tervetulleita luennoille.

Professoriluennot kuuluvat Turun yliopiston akateemiseen perinteeseen. Luennoilla uudet professorit kertovat tutkimusalastaan.

Luentojen aiheet:
professori Kaisa Kotakorpi, kansantaloustiede: "Verojärjestelmän monimutkaisuudesta"
professori Hannu Oja, tilastotiede: "Tilastotieteen uudet haasteet"
professori Harry Silfverberg, matemaattisten aineiden didaktiika: "Matemaattisten aineiden didaktiikka - taiturointia tieteiden välisillä rajapinnoilla"
professori Mika Vaihekoski, liiketaloustiede, rahoitus: "Rahoitusalan ja -osaamisen rooli yhteiskunnassa ja tulevaisuuden haasteet"

Professorien elämänvaiheistaan ja toiminnastaan antamat tiedot:
Kaisa Kotakorpi: http://www3.utu.fi/tiedostot/tiedotteet/kotakorpi_kaisa.pdf
Hannu Oja: http://www3.utu.fi/tiedostot/tiedotteet/oja_hannu.pdf
Harry Silfverberg: http://www3.utu.fi/tiedostot/tiedotteet/silfverberg_harry.pdf
Mika Vaihekoski: http://www3.utu.fi/tiedostot/tiedotteet/vaihekoski_mika.pdf

Professorien yhteystiedot:
Kaisa Kotakorpi, 02 333 9339, kaisa.kotakorpi(a)utu.fi
Hannu Oja, 02 333 5436, hannu.oja(a)utu.fi
Harry Silfverberg, 02 333 6565 harry.silfverberg(a)utu.fi
Mika Vaihekoski, 02 333 9322, mika.vaihekoski(a)utu.fi

Lisätietoja professoriluennoista antaa myös koordinaattori Tytti Sokura, 040 848 5560, tytti.sokura(a)utu.fi

Luentojen tiivistelmät

Kaisa Kotakorpi: "Verojärjestelmän monimutkaisuudesta"

Hyvä verojärjestelmä on sekä tehokas että oikeudenmukainen: Julkisten palveluiden tuottamiseen tarvittavat verotulot kerätään mahdollisimman pienin kustannuksin
ja samalla pyritään huolehtimaan siitä, että verotaakka jakautuu oikeudenmukaisella tavalla erilaisten veronmaksajien kesken.

Käytännössä vero- ja tulonsiirtojärjestelmät ovat usein hyvin monimutkaisia erityisesti pienillä tulotasoilla. Kun henkilö miettii esimerkiksi työpaikan vastaanottamisen rahallisia hyötyjä, työstä saatavan palkan lisäksi laskelman lopputulokseen vaikuttavat kyseisellä tulotasolla voimassa oleva veroprosentti, tuloista verotuksessa tehtävät monenlaiset vähennykset, erilaisten sosiaalitukien pieneneminen ja niin edelleen.

Monimutkaisuus voi toisaalta edistää verojärjestelmän tehokkuutta: esimerkiksi mahdollisimman yksinkertainen, lineaarinen verojärjestelmä on harvoin optimaalinen. Toisaalta kovin monimutkaisesta järjestelmästä aiheutuu hallinnointikustannuksia, jotka täytyy ottaa verojärjestelmää suunniteltaessa huomioon. Tehokkuusvaikutusten lisäksi verojärjestelmän monimutkaisuus voi muuttaa myös sen tulonjakovaikutuksia. Järjestelmän monimutkaisuus aiheuttaa veronmaksajille kustannuksia; monimutkaisuus voikin olla eräänlainen kätketty vero (engl. hidden tax), joka ei välttämättä ole tasaisesti jakautunut erilaisten veronmaksajien kesken. Tämä näkökohta on jäänyt tutkimuksessa vähemmälle huomiolle. Kätkettyjen verojen merkitys korostuu erityisesti uuden psykologisen taloustieteen tutkimuksen valossa. Tämä tutkimussuuntaus korostaa esimerkiksi ihmisten rajallisen ymmärryksen ja rajallisen huomiokyvyn vaikutuksia päätöksentekoon: vero- ja sosiaalitukijärjestelmien vaikutuksia omaan talouteen ei välttämättä osata laskea, tai jotkin yksityiskohdat voivat jäädä huomaamatta.

Professoriluennossani käsittelen lyhyesti joitain esimerkkejä tutkimuksista, jotka liittyvät vero- ja tukijärjestelmien monimutkaisuuteen ja erityisesti siihen, miten monimutkaisuus vaikuttaa näiden järjestelmien oikeudenmukaisuuteen. Lopuksi esitän joitain ajatuksia siitä, mitä merkitystä näillä havainnoilla voi olla yhteiskuntapolitiikan - esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävän politiikan - kannalta yleisemmin.


Hannu Oja: "Tilastotieteen uudet haasteet"

Luennossa tarkastellaan lyhyesti tilastotieteen moninaisia uusia haasteita, niin koulutuksessa, tutkimuksessa kuin yhteiskunnassakin.

Lukiossa tilastotiedettä luetaan osana matematiikan opetusta. Lukion päättäneillä ei usein ole oikeaa näkemystä tai ylipäätään mitään näkemystä tilastotieteestä. Tämä on ainakin osittain seurausta tilastotieteen niukasta osuudesta opettajakoulutuksessa.Tutkinto- ohjelmia ollaan tällä hetkellä rakentamassa ja uudistamassa lähes jokaisessa yliopistossa, Turussa uusien ohjelmien mukainen opetus aloitetaan syksyllä 2014. Tarkoitus on pitää huolta siitä, että matematiikan ja tilastotieteen yhteisessä kandidaattiohjelmassa on riittävän syvälle meneviä todennäköisyyslaskennan ja tilastollisen päättelyn kursseja. Tilastotieteen ja matematiikan eriytyminen tapahtuu maisterikoulutusvaiheessa. Useimmissa Suomen yliopistoista tilastotieteellä on aivan liian pienet resurssit oman täyspainoisen maisteriohjelman toteuttamiseen; edes teoreettisen ytimen opetusta ei usein voida taata. Turun yliopistossa on ymmärretty tilastotieteen alan kehittämistarpeet perustamalla tilastotieteen keskus takaamaan tilastotieteen osaaminen, laaadukas ja korkeatasoinen kvantitatiivinen koulutus ja tutkimus ja sen jatkuminen yliopistossa. Jatkotutkinnoissa valtakunnalliset verkostomuotoiset tutkijakoulut poistuvat ja tohtorikoulutuksen rahoitus sisältyy yliopistojen saamaan rahoitukseen. Tämän voi nähdä vaarana tilastotieteen kaltaisille perinteisesti niukasti resurssoiduile tieteenaloille, jossa pienuudesta johtuen verkostoituminen on ollut luonteva tapa toimia.

Tilastotiede on laaja tieteenala kilpailevine koulukuntineen ja hyvin erilaisine alakulttuureineen. Klassiset tilastollisen päättelyn työkalut, estimaatit, luottamusvälit ja tilastolliset testit, koetaan usein vaikeiksi, niitä tarpeettomasti mystifioidaan ja tehdään myös joskus naurunalaisiksi. Koulukuntajako frekventisteihin ja bayesläisiin perustuu todennäköisyyden tulkintaan, ja nämä hyvin erilaiset paradigmat hämärtävät usein soveltajan näkemyksen analyysin tuloksesta. Biometrikot, ekonometrikot, psykometrikot, bioinformaatikot ja jopa pieneen alueeseen keskittyvät teoreetikot muodostavat sisäänlämpiäviä suljettuja yhteisöjä, joilla on oma käsitteistönsä ja kielipelinsä hiljaisine oletuksineen ja joissa ulkopuolisten on vaikea löytää keskustelukumppania. Uusia haasteita tutkimuksessa synnyttävät muun muassa suuret, usein huonolaatuiset, tehottomasti kerätyt tai suunnittelematta syntyneet aineistot sekä samanaikainen laskentakapasiteetin räjähtäminen. Havainnot ovat käyriä tai kuvia lukujen sijasta . Perinteinen tilastotieteilijän työkalupakki t-testeineen ja lineaarisine malleineen ei enää riitä, vaan ongelman ratkaisu edellyttää koko havaintoaineiston syntyprosessin syvällistä ymmärtämistä ja sen mukaisesti räätälöityjä ratkaisuja. Vuosi 2013 on julistettu kansainväliseksi tilastotieteen juhlavuodeksi osittain herättelemään päättäjiä tunnistamaan alan ongelmat ja tilastotieteen merkityksen yhteiskunnassa. Lopuksi voikin todeta Ulf Grenanderin sanoin 'Kuinka mainiota aikoja nämä ovatkaan teoreettiselle tilastotieteelle!'


Harry Silfverberg: "Matemaattisten aineiden didaktiikka - taiturointia tieteiden välisillä rajapinnoilla"

Professuurin opetus- ja tutkimusalueena on matemaattisten aineiden didaktiikka, mikä voidaan karkeasti määritellä matemaattisten aineiden opettamisen ja oppimisen sekä näiden edellytysten tutkimukseksi. Ikäkausittain tarkastellen matemaattisten aineiden käsitteenmuodostus ja siihen liittyvä spontaani ja ohjattu matemaattis-luonnontieteellisen ajattelun kehittyminen jatkuu varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Näin ollen alan tutkimus ulottuu varhaislapsuuden tutkimuksesta, kouluoppimisen kysymyksiin ja yliopistopedagogiikan problematiikkaan.

Suuntautumisensa vuoksi matemaattisten aineiden didaktinen tutkimus on tyypillisesti poikkitieteellista¨ tutkimusta edellytta¨en kasvatustieteellisen ja pedagogisen asiantuntemuksen lisa¨ksi tutkimuskohteensa mukaista oppiaineen erityisosaamista. Kuten kasvatustieteellisessä tutkimuksessa yleisemminkin, tutkimuksen ote voi tutkimusproblematiikkansa ohjaamana olla psykologisesti, sosiologisesti, historiallisesti, filosofisesti tai koulutuspoliittisesti orientoitunutta. Viime vuosikymmenenä matematiikan didaktiikan ja kielididaktiikan tutkijat ovat löytäneet yhä useammin yhteisiä intressejä moneltakin suunnalta. Varhainen matemaattisten käsitteiden muodostus muistuttaa luonnollisen kielen oppimista, oppimisen haasteiden taustalla on usein kielenoppimisen vaikeudet, matematiikka on osaltaan myös semioottinen järjestelmä ja omaa monia kielelle tyypillisiä piirteitä. Matematiikan didaktisen tutkimuksen valtavirtana ollut psykologisesti orientoitunut matematiikan oppimisprosessien ja oppimisvaikeuksien tutkimus on saamassa rinnalleen myös yhä painokkaammin tutkimusta, jonka näkökulma on yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja poliittinen.

Kansainvälisesti tieteenalojen eriytyminen on johtanut siihen, että matematiikan ja ns. science-aineiden didaktinen tutkimus kulkee nykyään pääosin erillään toisistaan. Alan tärkeimmät didaktisen tutkimuksen konferenssit käsittelevät joko matematiikan didaktista tutkimusta tai science-aineiden tutkimusta, hyvin harvoin molempia. Yhtä aikaa on siis tapahtumassa matemaattisten aineiden didaktiikkojen eriytymistä toisistaan ja monitieteellisten näkökulmien vahvistumista tutkimusotteissa.


Mika Vaihekoski: "Rahoitusalan ja -osaamisen rooli yhteiskunnassa ja tulevaisuuden haasteet"

Professoriluennossani käsittelen rahoitusosaamisen roolia ja merkitystä yhteiskunnassa. Luennossani on kolme keskeistä pääteemaa.

Ensinnäkin useat tahot ovat peräänkuuluttaneet lisää kasvuyrityksiä Suomeen. Syitä kasvuhaluttomuuteen on haettu useilla tutkimuksilla. On esitetty ongelmia asenteissa, verotuksessa ja alkuvaiheen yritysten rahoituksessa. Väitän kuitenkin, että kasvuhaluttomuus on vain oire, ei itse syy. Pankkikeskeisenä maana yrityksemme ovat tottuneet hankkimaan rahoitusta pääosin vieraan pääoman ehtoisesti, jolloin yrityksen on hyvin vaikea ottaa riskiä, koska epäonnistuminen johtaa huonossa tapauksessa koko elämäntyön menettämiseen. Yritysten onkin opittava ymmärtämään uuden oman pääoman ja riskien jakamisen merkitys kasvun mahdollistajana. Käytännön esimerkkinä tuon esille pörssilistautumisen hyödyt uuden pääoman lähteenä ja yrittäjän varallisuuden turvaajana. Koska listautumisten määrä on varsin matala Suomessa verrattuna muihin Pohjoismaihin, tarvitsevat yritykset selvästi lisää rahoitusosaamista; on vaikea harkita vaihtoehtoa, josta ei tiedä riittävästi.

Luentoni toinen pääteema koskee rahoitusosaamisen kasvanutta merkitystä yhteiskunnassa. Taustalla on useita seikkoja, mutta lopputuloksena on, että me kaikki joudumme yhä enenevässä määrin tekemään rahoituksellisia päätöksiä talouteemme liittyen. Tutkimustulokset toisaalta osoittavat, että osaamistasossa on selkeästi parantamisen varaa. Siksi onkin tärkeää, että ihmisillä olisi nuoresta alkaen mahdollisuus oppia säästämiseen, sijoittamiseen ja laajemmin rahoitukseen liittyviä asioita.

Kolmantena teemana käsittelen rahoituksen tulevaisuuden haasteita tutkimuksen näkökulmasta. Osa tutkijoista on esittänyt rahoituksen olevan paradigman muutoksen edessä ja eiempi neoklassinen teoria joutuu väistymään käyttäytymistieteellisen, behavioristisen lähestymistavan tieltä. Itse en koe näiden eri lähestymistapojen olevan ristiriidassa. Yksinkertaistaen voisi todeta, että edellinen kertoo, mihin meidän tulisi pyrkiä, jälkimmäinen kertoo miten me todellisuudessa käyttäydymme. Sikäli rahoitustutkimus on kyllä uuden edessä, että behavioristinen lähestymistapa ja jatkuva tutkimusaineistojen kasvu, mahdollistavat uusia tutkimuskohteita ja -tapoja. Rahoitus onkin taloustieteistä ehkä yksi parhaista aloista aineistojen suhteen. Jo yhden päivän aikana on mahdollista kerätä tietoja tuhansista ja taas tuhansista transaktioista. Tämä on herättänyt kiinnostusta myös muissa tieteenaloissa ja tarjoaa jatkossa varmasti hedelmällisiä yhteistyön mahdollisuuksia eri tieteenalojen välille.