Turun yliopiston tiedote 8.2.2013

Väitös tarjoaa uusia välineitä tuomioistuimeen pääsyn sääntelyyn



Tuomioistuimen käsittelyyn otettavien asioiden rajoittamiseen tarjotaan oikeustieteiden kandidaatin Jarkko Männistön väitöstutkimuksessa aiempaa joustavampia välineitä. Niitä tarvitaan, jotta tuomioistuimet voivat tehokkaasti keskittää asianosaisten välisten riitaisuuksien ratkaisemisen yhteen oikeudenkäyntiin ilman, että perustuslain kaikille suoma oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa vaarantuu.

Suomen perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tuomioistuimet kuitenkin rajoittavat kyseisen oikeuden toteutumista jättämällä tutkimatta asian, joka on jo ratkaistu tai joka olisi pitänyt käsitellä aiemman päätöksen yhteydessä.

Männistön mukaan perustuslain 21 §:n mukaisen oikeuden toteutuminen edellyttää, että tuomioistuimeen pääsyn sääntely perustuu riittävän yksityiskohtaiseen ja joustavaan sääntelyyn. Nykykäytännön ongelma on ollut, että tuomioistuimeen pääsyn sääntelyn taustalla olevat ideat ovat olleet liian jäsentymättömiä. Väitöstutkimuksessaan Männistö päätyy esittämään tuomioistuimeen pääsyn sääntelyyn kahta uutta välinettä, jotka ovat vastaavuusperiaate ja laiminlyöntiperiaate.

Nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan asianosaisten on mahdollisuuksiensa mukaan keskitettävä kaikki osapuolten väliset riitakysymykset ratkaistavaksi yhdessä oikeudenkäynnissä. Velvoitetta tehostaa se, että keskittämisvelvollisuutensa laiminlyönyt ei voi enää myöhemmin saada ensimmäisen oikeudenkäynnin ulkopuolelle jätettyä kysymystä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Männistö toteaa, että vaikka tutkimatta jättäminen on ankara seuraamus, todellista ristiriitaa toimen ja perustuslain 21 §:n välillä ei ole, mikäli asianosaisella on aiemmin ollut tosiasiallinen tilaisuus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa.

Oikeusvoiman rinnalle kaksi uutta välinettä

Perinteisesti asian tutkimatta jättämistä on perusteltu aikaisemman tuomion niin sanotun oikeusvoiman perusteella. Se on estänyt saman asian käsittelyn uudelleen, koska kertaalleen tuomiolla vahvistettu lopputulos on sitova ja lopullinen.

Oikeusvoimaan perustuvaa tutkimatta jättämisen laajuutta on laajennettu nykykäsitystä vastaavaksi muokkaamalla niitä sääntöjä, joiden perusteella asian samuutta arvioidaan. Tällöin ei Männistön arvion mukaan ole voitu huomioida niitä yksittäistapauksia, joissa riidan jakaminen useampaan oikeudenkäyntiin on ollut syystä tai toisesta perusteltua.

- Seurauksena on ollut vähintäänkin perustuslain 21 §:n hengen vastaisena pidettäviä oikeudenmenetyksiä, Männistö toteaa.

Asian samuutta, identiteettiä, voidaan Männistön mukaan tarkastella eri abstraktiotasoilla. Jos samuus ymmärretään liian konkreettisesti, tuomioistuin voi joutua ottamaan käsittelyyn asian, jota ei pitäisi ottaa uudelleen käsittelyyn. Jos samuus ymmärretään liian abstraktisti, tuomioistuin voi joutua jättämään käsittelemättä asian, joka pitäisi ottaa käsittelyyn. Yhden sääntelyvälineen avulla ei voida toteuttaa molempia tavoitteita.

Ratkaisuksi hän tarjoaa väitöstutkimuksessaan mahdollisuutta monipuolistaa tutkimatta jättämisen perusteita. Vastaavuusperiaatteen mukaan aikaisempaan asiaan nähden erillinen kysymys voidaan jättää tutkimatta myös silloin, jos sitä tosiasiallisesti vastaava kysymys on ratkaistu jo aikaisemmin. Laiminlyöntiperiaatteen mukaan aikaisempaan asiaan nähden erillinen kysymys voidaan jättää tutkimatta myös silloin, jos tämä kysymys olisi pitänyt saattaa ratkaistavaksi jo aikaisemman asian yhteydessä.

- Perinteinen oikeusvoima-ajattelu on perustunut vain asian samuuden tarkasteluun. Vastaavuusperiaatteen ja laiminlyöntiperiaatteen perusteella tehtävissä ratkaisuissa voidaan ottaa huomioon myös aiemman tuomioistuinkäsittelyn olosuhteet. Tällaisen joustaviin periaatteisiin pohjautuvan tapauskohtaisen harkinnan ansiosta tuomioistuimet voivat samanaikaisesti puuttua tehokkaasti keskittämisvelvollisuuden laiminlyönteihin ja toisaalta välttää kohtuuttomat lopputulokset yksittäistapauksissa, Männistö toteaa.

--------------------------------------------
Perjantaina 15. helmikuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Calonia, Cal1-auditorio, Caloniankuja 3) julkisesti tarkastettavaksi oikeustieteen kandidaatti Jarkko Tapani Männistön väitöskirja ”Theory of Preclusion”. Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Neil Andrews Cambridgen yliopistosta ja kustoksena professori Antti Jokela.

OTK Jarkko Männistö on syntynyt 1979 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1998 Turun normaalikoulusta. Hän on valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi 2003 Turun yliopistosta. Männistö toimii omistaja-asianajajana Jarkko Männistö Asianajotoimisto Oy:ssä. Väitös kuuluu oikeustieteen alaan.

Väittelijän yhteystiedot toimittajia varten: matkapuhelin 0400 455 604, s-posti jarkko.mannisto@me.com

Väittelijän kuva: http://www3.utu.fi/vaittelijat/mannisto_jarkko.jpg