Turun yliopiston tiedote 15.2.2013

Sodanjälkeinen julkinen taide rakensi kuvaa uudesta yhteiskunnasta



Julkinen taide toteutti sodanjälkeisillä vuosikymmenillä ajan taidepolitiikalle keskeistä
sivistystehtävää ja tähtäsi yhteiskunnalliseen hyötyyn. Julkisten tilojen maalauksissa kuvattiin tulevaisuuteen katsovaa jälleenrakentavaa kansaa, jonka juuret löytyivät perinteisestä maaseutuyhteiskunnasta.

FM Johanna Ruohonen on keskittynyt taidehistorian alan väitöstutkimuksessaan sotien jälkeisen kauden taidepolitiikkaan ja taiteen yhteiskunnallisiin toimijoihin.

Taidekasvatuksellisten aatteiden ohjaamina suomalaiset kunnat, valtio ja yritykset teettivät satoja monumentaalimaalauksia erilaisiin julkisiin tiloihin, kuten kouluihin, vanhainkoteihin, virastoihin ja ravintoloihin.

Ruohosen mukaan julkiset maalaukset loivat kuvaa uudesta yhteiskunnasta, jonka keskeisinä arvoina olivat työnteko ja yhteisöllisyys.

- Tärkeä kannuste julkisen taiteen teettämiselle oli usko taiteen hyödyllisyyteen. Oli perusteltua käyttää julkisia varoja taiteeseen, joka jollain tavoin hyödyttäisi yhteiskuntaa, Ruohonen kuvaa sodanjälkeistä taidepolitiikkaa.

Taiteen sivistystehtävä taidepolitiikan keskiössä

Ruohosen mukaan julkisten maalausten teettäminen liittyi samaan taiteen demokratisoimisen ihanteeseen kuin kunnallisten taidemuseoiden perustaminen.

Kunnallinen taidepolitiikka kehittyi Suomessa 1950-luvulla yhdessä hyvinvointivaltion luomisen kanssa. Eri puolille maata perustettiin kunnallisia taidetoimikuntia, joiden tehtävänä oli palvella kuntalaisten sivistystarpeita.

Julkisia maalauksia hankittiin usein kilpailuilla, joissa taidemaailman ulkopuoliset toimijat, kuten kunnallispoliitikot käyttivät suoraa päätäntävaltaa taiteen sisällöistä. Kilpailuiden kautta käytiin merkittävää taidepoliittista keskustelua.

- Julkisten maalausten ajateltiin sivistävän ja kasvattavan suurta yleisöä, sekä parantavan ihmisten elämänlaatua. Samalla yhteiskunnan ajateltiin hyötyvän sivistyneemmistä kansalaisista. Taidemaailmalle tilaukset nähtiin merkittävänä työllistäjänä, Ruohonen tarkentaa.

Unohdetut maalaukset

Ruohonen kertoo 1900-luvun julkisten maalausten jääneen taidehistoriankirjoituksen ulkopuolelle, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

- Avantgarden voittokulkuun keskittynyt taidehistoria on nähnyt tilaustöinä syntyneet julkiset maalaukset toissijaisena käyttö- tai koristetaiteena. Vähäisen arvostuksensa vuoksi maalauksia on siirretty varastoihin, kadonnut ja hävitetty.

Ruohosen väitöstutkimus on ensimmäinen laajamittainen tutkimus tästä taiteenlajista Suomessa. Ruohonen on dokumentoinut satoja maalauksia Helsingistä Rovaniemelle ja Kokkolasta Kuopioon. Tekijöiden joukosta löytyy monia eturivin taiteilijoita, kuten Lauri Ahlgrén, Unto Pusa, Juhani Linnovaara, Kimmo Kaivanto, Erik Enroth ja L-G Nordström.

Tutkimus kattaa sodanjälkeisen (vuosien 1945 - 70) laajan tuotannon lisäksi myös julkisen maalauksen varhaisemman historian 1900-luvun alkuun ja 1800-luvun lopun kansallisuusaatteeseen, joka loi ideologista pohjaa tuotannolle.

--

Lauantaina 23. helmikuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (päärakennus, Tauno Nurmela -sali, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Johanna Katriina Ruohosen väitöskirja "Imagining a New Society: Public Painting as Politics in Postwar Finland" (Kuvassa uusi yhteiskunta: Julkisen maalauksen politiikka sodanjälkeisessä Suomessa). Virallisena vastaväittäjänä toimii dosentti Liisa Lindgren Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Altti Kuusamo.

FM Johanna Ruohonen on syntynyt 1977 Turussa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1997 Klassikon lukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 2004 Turun yliopistosta. Väitös kuuluu taidehistorian alaan.

Väittelijän yhteystiedot toimittajia varten:
puhelin 040 516 3475 tai 02 333 6310, s-posti jokruoh[at]utu.fi

http://www3.utu.fi/vaittelijat/johanna_ruohonen.jpg

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/p/480-imagining-a-new-society-public-painting-as-politics-in-postwar-finland/

Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa: https://www.doria.fi/handle/10024/87941