Turun yliopiston tiedote 17.1.2013

Suomen vaaksiaislajisto luultua runsaampi



Jukka Salmela kartoitti väitöskirjatutkimuksessaan aiemmin vähän tutkittua aihetta, Suomen vaaksiaislajistoa. Väitöskirja on kattava selvitys Suomen vaaksiaisten monimuotoisuudesta ja osoittaa, että vaaksiaislajistomme on huomattavasti runsaampi kuin aiemmin on tiedetty.

Vaaksiaiset ovat pitkäjalkaisia sääskiä, joita pohjoisissa murteissa kutsutaan kirsisääskiksi. Suomessa vaaksiaislajiston tutkimusta on leimannut tutkijoiden ja harrastajien harvalukuisuus. Vaaksiaistutkimuksen pioneeri Suomessa oli Carl Lundström, joka lääkärinuransa jälkeen tutki pohjoisia sääskiä noin kymmenen vuoden ajan. Lundström teki tutkimustyönsä vaaksiaisten parissa sata vuotta sitten 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tämän tutkimustyön perintönä on useita Lundströmin kuvaamia lajeja, joiden tyyppiyksilöitä säilytetään Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa.

Lisää lajilöytöjä odotettavissa

Siinä missä Carl Lundström havaitsi Suomesta hieman yli 200 lajia, on Jukka Salmelan väitöskirjan mukaan nykyinen lajimäärä 338. Lajimäärä on kasvanut 1980-luvulta alkaen lähes 80 lajilla.

- On kuitenkin perusteltua olettaa, että Suomessa elää vähintään parikymmentä lajia, joita ei ole toistaiseksi kerätty ja määritetty. Näin ollen maalle uudet vaaksiaiset ovat todellisuudessa vanhoja lajeja, eivät tulokkaita, Salmela sanoo.

Lajimäärä suurimmillaan etelässä

Vaaksiaisten lajimäärä on suurimmillaan eteläisessä Suomessa, Etelä-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Lajimäärä vähenee pohjoista kohti mentäessä.

- Avosoilla elävillä vaaksiaislajeilla lajimäärägradientti on kuitenkin päinvastainen. Tämä tarkoittaa sitä, että pohjoisessa on enemmän suolajeja kuin etelässä. Aiemmin ainoastaan soiden pesimälinnuilla on havaittu samanlainen toistuva säännönmukaisuus, Salmela kertoo.

Laji on biologian tärkein käsite

Väitöskirjatutkimus perustu 2000-luvulla kerättyyn massiiviseen aineistoon, ennen kaikkea Malaise-pyydyksistä havaittuihin yli 100 000 vaaksiaisyksilöön. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi myös DNA-lajitunnisteita (geeni COI), joita voidaan käyttää apuna lajien määrittämisessä ja jopa lajien rajaamisessa.

Esimerkiksi väitöskirjassa tieteelle uutena kuvatun lajin Tipula recondita tapauksessa tutkijat saivat DNA:n avulla vahvistusta näkemykselle, jonka mukaan Kittillästä ja Venäjän Kaukoidästä kerätyt yksilöt kuuluvat samaan lajiin.

Perinteisesti morfologiaan perustuen Salmela taas kuvasi uudelleen harvinaisen ja huonosti tunnetun lajin Tipula stackelbergi, joka samalla poistettiin Euroopan lajiluettelosta.

Salmela korostaa, että juuri laji on biologian tärkein käsite.

- Jos taksonomia ei ole kunnossa, ei ole mahdollista tehdä soveltavaa tutkimusta järkevällä tavalla, tutkija muistuttaa.

***

Perjantaina 25. tammikuuta 2013 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Tauno Nurmela -sali, päärakennus, Yliopistonmäki) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Jukka Eerik Salmelan väitöskirja "Taxonomy, Species Richness and Biogeography of Finnish Crane Flies (Diptera, Tipuloidea)" (Suomen vaaksiaisten (Diptera, Tipuloidea) taksonomia, lajimäärä ja eliömaantiede). Virallisena vastaväittäjänä toimii professori Jari Niemelä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Pekka Niemelä.

FM Jukka Salmela on syntynyt 1977 Tampereella ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 2000 Tampereen aikuislukiosta. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 2010 Jyväskylän yliopistosta. Salmela toimii suojelubiologina Metsähallituksen Lapin luontopalveluissa. Väitös kuuluu biodiversiteettitutkimuksen alaan.

Väittelijän yhteystiedot toimittajia varten: työpuhelin 040 670 2056, matkapuhelin 050 322 8903, sähköposti jueesal[at]utu.fi

Väittelijän kuva: http://www3.utu.fi/vaittelijat/salmela-jukka.jpg (Kuva: Hannu Jurkkala)

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/

Väitöskirja on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa: https://www.doria.fi/handle/10024/87628