Geriatrin osallistuminen lonkkamurtumapotilaan akuuttihoitoon parantaa hoidon laatua ja vähentää kuolemanriskiä (Väitös: LL Hanna Pajulammi 24.11.2017, geriatria)

​Turun yliopiston tiedote 15.11.2017

Pajulammin väitöstutkimus pohjaa Seinäjoen keskussairaalassa vuosina 2007–2015 hoidettujen yli 65-vuotiaiden lonkkamurtumapotilaiden tietoihin. Lonkkamurtumapotilaiden ortogeriatrinen eli ortopedin ja geriatrin yhteistyöhön pohjautuva hoitotapa aloitettiin Seinäjoen keskussairaalassa vuonna 2007.

– Lonkkamurtuman ja sitä seuranneen leikkauksen läpikäyvä iäkäs, monisairas ja monilääkitty potilas on lääketieteellisesti vaativa hoidettava. Potilaiden hoitoa ja ennustetta voidaan parantaa ottamalla geriatri ja geriatrinen hoitotiimi mukaan akuuttivaiheen sairaalahoitoon, Pajulammi kertoo.

Ortogeriatrisen yhteistyön aikana kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi yleistyi Seinäjoen keskussairaalassa, ja hoitopolun kirjallisia ohjeita punasolujen siirrosta sekä varhaisesta virtsakatetrin poistosta noudatettiin paremmin, kun geriatri osallistui hoitoon. Lisäksi geriatrin hoitamien potilaiden kuolleisuus oli pienempi kuin muilla potilailla.

– Vaikka ortogeriatrisella hoitotavalla saavutettiin pienempi kuolemanriski koko ortogeriatrisessa potilasryhmässä, on tärkeä huomata, että myös tiettyjen korkean riskin potilaiden ennustetta voidaan huomattavasti parantaa yhdistämällä perinteiseen ortopedin toteuttamaan hoitoon geriatrinen osaaminen.

Virtsakatetrin poisto sairaalahoitojakson aikana madaltaa kuolemanriskiä

Iäkkäistä lonkkamurtumapotilaista joka neljäs kuolee murtumaa seuraavan vuoden aikana. Kokonaisvaltaisen geriatrisen arvion kuolleisuutta alentava vaikutus ilmeni erityisesti potilailla, joilla oli munuaisten vajaatoiminta, monilääkitys tai muistisairaus.

– Lonkkamurtuman jälkeinen kuolemanriski on suurempi niillä potilailla, joilla oli vähintään keskivaikea munuaisten vajaatoiminta tai enemmän kuin kolme lääkettä päivittäisessä käytössä. Virtsakatetrin poisto sairaalahoitojakson aikana oli yhteydessä vähäisempään toimintakyvyn menetykseen ja matalampaan kuolleisuuteen. Kuolemanriskiä lisäävät tekijät olivat siis juuri niitä samoja, joihin ortogeriatrinen hoito vaikutti, Pajulammi toteaa.

Tutkimuksessa selvisi myös, että toimintakyvyiltään parhailla  potilailla oli suurin riski alentuneeseen liikuntakykyyn sekä tuetumman asumismuodon tarpeeseen lonkkamurtuman jälkeen.

– Näille potilaille olisi erityisen tärkeää suunnitella ja toteuttaa tehokas ja riittävän pitkäkestoinen kuntoutus, jotta lonkkamurtuman sairastamisen pysyvät vaikutukset potilaan elämään jäisivät vähäisemmiksi ja yhteiskunnalle avuntarpeesta ja hoivasta koituvat kustannukset pienemmiksi, Pajulammi summaa.

***

LL Hanna Pajulammi esittää väitöskirjansa Hip fracture patients' care and predictors of outcomes during orthogeriatric collaboration - a population based study julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 24.11.2017 kello 12.00 (Terveysteknologiakeskus Mediwest, Auditorio, Koskenalantie 16, Seinäjoki).

Vastaväittäjänä toimii professori Anette Hylen Ranhoff (Universitetet i Bergen, Norja) ja kustoksena professori Matti Viitanen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

LL Hanna Pajulammi on syntynyt vuonna 1980 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Seinäjoen lukiossa vuonna 2000. Pajulammi suoritti korkeakoulututkintonsa (LL) vuonna 2006 Turun yliopistossa. Väitöksen alana on geriatria. Pajulammi työskentelee Keski-Suomen keskussairaalan geriatrian poliklinikalla erikoislääkärinä.

Väittelijän yhteystiedot: p. 0405455713, hanna.pajulammi@fimnet.fi

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/pajulammi_hanna.jpg

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7006-3

Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 15.11.2017 8:15 ,  Päivitetty 15.11.2017 9:45

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto