Vanhemmat eivät tunnista lastensa hammashoitopelkoa (Väitös: HLL Anni Luoto, 12.5.2017, sosiaalihammaslääketiede)

​Turun yliopiston tiedote 4.5.2017

HLL Anni Luoto tarkasteli väitöstutkimuksessaan lasten hammashoitopelkoa ja sen yhteyttä vanhempien hammashoitopelkoon. Luoto tarkasteli myös lasten ja vanhempien hammashoitopelkojen muuttumista reilun kolmen vuoden seurannan aikana sekä muutosten välistä yhteyttä. Lisäksi Luoto tutki lasten hammashoitopelon ja lasten suunterveyteen liittyvän elämänlaadun välistä yhteyttä.

Väitöskirjatyössä käytettiin kahta eri aineistoa, jotka kerättiin kyselylomakkeiden avulla. Lasten ja heidän vanhempiensa hammashoitopelkoa tutkittiin yksilötasolla sekä lapsi-vanhempi-pareilla lasten ollessa 11–12-, 13–14- ja 15–16-vuotiaita, ja kyseistä aineistoa tarkasteltiin sekä pitkittäisesti että poikittaisesti. Lasten suunterveyteen liittyvää elämänlaatua ja hammashoitopelkoa arvioitiin 11–14-vuotiailla poikittaisaineiston perusteella.

‒ Yksi ihmisen perustunteista on pelko. Jokainen on lapsuudessaan ollut ahdistunut tai peloissaan mennessään hammashoitoon: toiset sen takia, että tietävät mitä tulee tapahtumaan, ja toiset sen takia, etteivät tiedä mitä tulee tapahtumaan. Hammashoitopelko on monitahoinen ongelma ja sillä on laajat vaikutukset lapsen elämään, Luoto taustoittaa väitöstutkimuksensa aihetta.

Pelko ei näytä siirtyvän tietoisesti

Tutkimuksessa selvisi, että ala-asteikäiset (11–12-vuotiaat) lapset ovat todennäköisimmin hammashoitoa pelkääviä, mikäli heidän vanhempansakin pelkäävät hammashoitoa. Yläasteikäisten (15–16-vuotiaat) joukossa tytöt ovat todennäköisimmin pelkääviä, mikäli heidän vanhempansa pelkäävät hammashoitoa.

Tutkimuksessa lasten arvio vanhempien hammashoitopelosta kuitenkin vaikutti pelkojen väliseen yhteyteen. Kun otettiin huomioon lasten arvio vanhemman pelosta, vanhempien ja lasten pelon välinen yhteys ei enää ollut tilastollisesti merkitsevä.

Tutkimuksen mukaan lapset ja heidän vanhempansa eivät tunnista toistensa hammashoitopelkoa. Varsinkin pelkäävien vanhempien tieto heidän lastensa hammashoitopelosta oli erittäin heikkoa. Mitä nuorempi lapsi oli kyseessä, sitä todennäköisemmin vanhempi vastasi väärin.

‒ Tulosten perusteella pelon siirtyminen vanhemmalta lapselle ei näytä tapahtuvan tietoisesti. Vanhemmat arvioivat todennäköisemmin oikein, mikäli lapsella ei ollut hammashoitopelkoa kuin silloin, jos lapsella oli hammashoitopelko. Koska vanhemman oma pelko näyttää vaikuttavan vanhemman arvioon lapsen pelosta eivätkä he tunnista lastensa oikeaa hammashoitopelkoa, vanhempia ei tulisi käyttää tiedonlähteinä ainakaan 11–16-vuotiaiden lasten hammashoitopelkoa tutkittaessa. Hammashoitopelosta tulisi sen sijaan kysyä lapselta itseltään, Luoto sanoo.

Luoto havaitsi tutkimuksessaan myös, että tytöt ja naiset ovat poikia ja miehiä todennäköisemmin pelkääviä, ja tyttöjen pelko kasvoi tutkimuksen aikana enemmän kuin poikien pelko. 

‒ Hammashoitopelko osoittautui oletetusti olevan yleisempää tytöillä ja naisilla kuin pojilla ja miehillä. Tytöille kehittyy voimakas hammashoitopelko teini-iässä poikia useammin.

Lapsen hammashoitopelon muutos ei yhteydessä vanhemman pelon muutokseen ‒ toimenpiteiden pelko yleisin pelko

Lapsen hammashoitopelon muuttumisen ei havaittu olevan yhteydessä vanhemman hammashoitopelon muuttumiseen. Lasten voimakas hammashoitopelko laski tutkimuksen aikana – yli puolet alussa voimakkaasti pelänneistä lapsista raportoivat lievää pelkoa tai olivat ei-pelkääviä tutkimuksen lopussa. Tyttöjen hammashoitopelon esiintyvyys kuitenkin nousi hieman tutkimuksen aikana. Pelon ilmaantuvuus lisääntyi hieman sekä tytöillä että pojilla verrattuna heidän vanhempiinsa, joiden pelon ilmaantuvuus hieman laski.

Toimenpiteiden pelko oli yleisin lasten hammashoitopelko. Lapset, jotka raportoivat paikkaushoidon kokemuksista, pelkäsivät eniten. Lapset, joilla ei ollut kokemusta mistään hammashoidon toimenpiteistä, raportoivat pelkoa enemmän kuin lapset joille oli tehty oikomishoitoa. Huuli- ja/tai suulakihalkiot eivät vaikuttaneet hammashoitopelkoon.

‒ Lapset jotka raportoivat hammashoitopelosta, kokivat suunterveyteen liittyvän elämänlaatunsa ei-pelkääviä huonommaksi. Toimenpiteiden pelko oli yhteydessä varsinkin sosiaaliseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Oikomishoidon havaittiin vaikuttavan hammashoitopelon ja huonon sosiaalisen sekä emotionaalisen hyvinvoinnin väliseen yhteyteen positiivisesti; mikäli pelkäävällä lapsella oli kokemusta oikomishoidosta, oli hänen sosiaalinen ja emotionaalien hyvinvointi parempi kuin niillä pelkäävillä lapsilla, joilla ei ollut kokemusta oikomishoidosta.

Luodon väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että hammashoitopelkoon kannattaisi puuttua jo lapsuudessa ja nuoruudessa.

***

HLL Anni Luoto esittää väitöskirjansa Child Dental Fear: Individual and Family-Level Changes and Oral Health-Related Quality of Life julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 12.5.2017 klo 12 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Heikki Murtomaa (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Satu Lahti (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

HLL Anni Luoto on syntynyt vuonna 1983 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Merikosken lukiossa Oulussa vuonna 2002. Luoto suoritti korkeakoulututkintonsa (HLL) Oulun yliopistossa vuonna 2008. Väitöksen alana on sosiaalihammaslääketiede. Luoto työskentelee hammaslääkärinä Terveystalo Oulussa ja Hammasklinikka Dent Kempeleessä.

Väittelijän yhteystiedot: p. 040 721 1898, anmilu(a)utu.fi

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/anni-luoto.png

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://www.doria.fi/handle/10024/134648

Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 4.5.2017 12:10 ,  Päivitetty 4.5.2017 12:12

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto