Kuolemanrituaalit digitalisoituvat verkkoon (Väitös: FM Anna Haverinen, 8.8.2014, digitaalinen kulttuuri)

Turun yliopiston tiedote 31.7.2014

​Kuolema- ja sururituaalit ovat muuttuneet voimakkaasti 1900-luvun aikana. Kaupungistumisen ja teollistumisen ovat nähty pirstovan yhteisöllistä kokemusta, ja sen myötä myös vainajan muiston kunnioittaminen ja suruprosessin läpikäyminen on muuttunut aiempaa vahvemmin yksilön omaksi kokemukseksi. Haverisen tutkimuksen mukaan internet on luonut uuden yhteisöllisen tavan muistaa vainajaa. 

– Tutkimukseni osoittaa, että surun ritualisoinnin tarve ja halu muistaa – ja tulla muistetuksi – ovat kuolemankulttuurien muutoksista huolimatta säilyneet. Internet tarjoaa tällöin uudenlaisen keinon yhteisöllisyyteen läheisen kuoleman jälkeen, Haverinen sanoo.
 
Haverisen mukaan vainajien kohtelu- ja muistelutavat kertovat kulttuurin arvorakenteista sekä maailmankatsomuksesta. Halu muistaa ja tulla muistetuksi on yleismaailmallinen ja kiinnittyy keskeisesti sekä kulttuuriseen että yksilölliseen identiteettiin.
 
– Halusin selvittää, millaisia sururituaaleja virtuaalimaailmassa luodaan, miksi sururituaaleja ilmenee virtuaalisesti ja millaisista merkitysjärjestelmistä virtuaalimuistomerkit ja verkkosureminen muodostuvat, Haverinen kertoo.

Muistomerkki muodostaa yhteisön

Tutkimus paljasti, että internet on mahdollistanut monipuolisen tavan läheisen menetyksen aiheuttamaa surua ja kaipausta sekä yksin että yhdessä.
 
– Moni verkkosivusto on ottanut huomioon menehtyvät käyttäjänsä, joita etenkin sosiaalisessa mediassa surraan ja muistellaan yhdessä. Esimerkiksi Facebook on vuodesta 2009 mahdollistanut vainajan profiilisivun memorialisoinnin, joka luo sivusta muistomerkin vainajan ystäville ja läheisille, Haverinen kertoo.
 
Muistomerkillä jaetaan muistoja, kuvia, musiikkia, lohduttavia laulun lyriikoita ja myös Raamatun jakeita.
 
– Vuorovaikutus auttaa surevaa käsittelemään menetystä, kerätä muistoja yhteen yhteiseen paikkaan sekä tilan muistelemiselle ajasta ja paikasta riippumatta, Haverinen toteaa.
 
Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa olevat muistosivut ovat Haverisen mukaan tärkeitä yhteisöllisyyden muodostajia ja vertaistuen tarjoajia sureville kriisin hetkellä, kun menetyksestä on vain vähän aikaa.
 
Haverisen mukaan virtuaaliset muistomerkit ovat sureville myös keino rakentaa uutta identiteettiä. Sureva voi työstää omaa muuttunutta asemaansa, esimerkiksi leskeyttä, rakentamalla edesmenneen muistoksi muistomerkkisivuston.
 
– Läheisten internetiin luomat suunnitellut muistomerkit ovat tärkeitä viestinnän paikkoja perheen jäsenille ja ystäville, jotka voivat vuosien kuluessa käydä tervehtimässä edesmennyttä samaan tapaan kuin haudalla vieraillaan, Haverinen sanoo. 

Muistomerkkinä myös vainajan omat nettilataukset

Tutkimusaineisto on koottu sosiaalisesta mediasta, virtuaalimuistomerkkisivustoilta sekä reaaliaikaisista verkkopeleistä. Verkkoympäristöjen laadullisen havainnoinnin lisäksi Haverinen teki verkkohaastatteluja ja kyselyjä.

Tutkimuksen myötä Haverinen jakoi sivustot kahteen ryhmään: suunniteltuja muistomerkkejä olivat läheisten muodostamat muistomerkit kuten virtuaalimuistomerkkisivustot, virtuaalihautausmaat sekä muistovideot, suunnittelemattomia muistomerkkejä olivat edesmenneen virtuaaliaktiivisuuden ympärille muodostunut tahaton muistotoiminta, jossa aineistona ovat esimerkiksi edesmenneen profiilisivut, verkkopäiväkirjat ja Youtube-videot.

– Rituaalit verkossa, kuten esimerkiksi virtuaalisen kynttilän sytyttäminen, koetaan rinnakkaiseksi verkon ulkopuolella tapahtuville rituaaleille, eikä suinkaan niitä korvaaviksi. Tärkeintä on ele, meditatiivinen hetki, jonka aikana sureva ottaa hetken arjestaan muistellakseen läheistään.

 
***

Perjantaina 8. elokuuta 2014 kello 12 esitetään Turun yliopistossa (Porin yliopistokeskus, sali 267, Pohjoisranta 11 A, Pori) julkisesti tarkastettavaksi filosofian maisteri Anna Haverisen väitöskirja ”Memoria Virtualis – death and mourning rituals in online environments” (Memoria Virtualis – kuolema- ja sururituaalit verkkoympärisöissä). Virallisena vastaväittäjänä toimii Associate Professor Stine Gotved Kööpenhaminan IT- yliopistosta Tanskasta ja kustoksena professori Jaakko Suominen.

FM Anna Haverinen on syntynyt 1983 Luulajassa Ruotsissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2002 Kuusiluodon lukiosta Oulusta. Filosofian maisteriksi Haverinen valmistui 2009 Jyväskylän yliopistosta. Parhaillaan hän toimii apurahatutkijana. Väitös kuuluu digitaalisen kulttuurin alaan.

Väittelijän yhteystiedot toimittajia varten:

Sähköposti anna.haverinen[at]utu.fi

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/haverinen_anna.jpg

Väitöskirjan myynti: Turun yliopiston verkkokauppa UTUshop, https://utushop.utu.fi/c/2-annales-universitatis-turkuensis/

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/98454

**

Kaikki Turun yliopiston tiedotteet www.utu.fi/tiedotteet

Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 31.7.2014 9:50 ,  Päivitetty 5.6.2019 13:54

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto