Monipuoluehallinnon ja poliittisten ohjelmien julkistaloudelliset vaikutukset ovat erilaiset jälkikommunistisissa ja läntisissä EU-maissa (Väitös: VTM Juha Ylisalo, 16.12.2017, valtio-oppi)

Turun yliopiston tiedote 8.12.2017

Nykyisessä poliittisen talouden tutkimuksessa on tavallista väittää, että monipuoluehallinto johtaa julkistalouden kestävyysongelmiin. Tämän ajatellaan johtuvan siitä, että puolueet haluavat tarjota kohdennettuja etuja kapeapohjaisille äänestäjäryhmille. Tällöin suuri osa toimenpiteiden kustannuksista jää huomiotta. Monipuoluehallinnon nähdään olevan yhteydessä julkisten menojen, verotuksen ja velan kasvuun sekä alijäämiin siten, että nämä ilmiöt käyvät sitä voimakkaammaksi, mitä suurempi määrä puolueita on jakamassa hallitusvaltaa.

Ylisalon väitöstutkimuksessa selvisi, etteivät mainitut julkistalouden kestävyysongelmiin liittyvät ilmiöt ole monipuoluehallinnon välttämättömiä seurauksia. Ylisalo tutki sitä, miten hallituspuolueiden lukumäärä ja hallitusten sijainti ideologisella vasemmisto–oikeisto-akselilla on vaikuttanut julkisen sektorin menoihin, tuloihin ja alijäämiin nykyisissä Euroopan unionin jäsenmaissa. Aineisto kattoi vanhat EU-maat vuosina 1970–2012 ja uudet jäsenmaat vuosina 1995–2012. Tilastollinen aineisto koostui julkistalouden tunnusluvuista sekä hallitusten ja parlamenttien kokoonpanoa ja ideologista suuntautumista kuvaavista mittareista.

– Hallitusten kokoonpano on vaikuttanut julkiseen talouteen EU:n jäsenmaissa, mutta vaikutukset ovat vaihdelleet eri maissa ja eri aikoina. Vaikutusten tunteminen on keskeistä julkistalouden kestävyysongelmien selittämisessä ja ratkaisemisessa. Poliittisten muuttujien vaikutukset julkiseen talouteen eroavat toisistaan jälkikommunistisissa ja muissa jäsenmaissa, Ylisalo toteaa.

Jälkikommunistisissa maissa hallituspuolueiden määrä ja poliittiset ohjelmat selittävät julkistaloudellisia lopputuloksia

Hallituspuolueiden lukumäärä selittää julkistaloudellisia lopputuloksia lähinnä niissä jälkikommunistisissa maissa, joissa puolueellisuus julkisen vallan käytössä on kaikkein yleisintä. Puolueellisuus tarkoittaa sitä, että lakeja voidaan soveltaa eri tapauksissa ja eri henkilöiden kohdalla eri tavoin. Yleensä Bulgaria ja Romania jäävät julkisen sektorin laatua koskevissa vertailuissa EU-maiden viimeisille sijoille.

– Usean puolueen hallitukset ovat kasvattaneet julkisia menoja erityisesti niissä maissa, joissa korruptio ja muut lakiin perustumattomat käytänteet, kuten enemmän tai vähemmän suora äänten ostaminen, ovat laajimmalle levinneitä. Monta hallituspuoluetta merkitsee monia vaatimuksia sekä kilpailua henkilö- ja ryhmäkohtaisista eduista, joiden tyydyttäminen maksaa. Sen sijaan sillä, ovatko hallituspuolueet nousseet valtaan vasemmistolaisilla vai oikeistolaisilla ohjelmilla, ei näissä maissa ole juurikaan ollut merkitystä, Ylisalo toteaa.

Monissa jälkikommunistisen alueen maissa julkinen sektori toimii kuitenkin verrattain puolueettomasti ja tehokkaasti. Esimerkiksi Slovenia ja Tšekin tasavalta sijoittuvat vertailuissa melko korkealle. Näissä maissa muutokset julkistalouden keskeisissä tunnusluvuissa, kuten julkisissa menoissa, veroasteessa ja velassa, ovat yhteydessä hallitusten sijaintiin vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudella.

– Kun valtioninstituutiot ovat puolueettomampia, politiikan ohjelmallisia puolia kuvaavat muuttujat saavat selitysvoimaa. Vasemmistolaiset hallitukset ovat kasvattaneet julkista sektoria jonkin verran, kun taas oikeistolaiset hallitukset ovat karsineet menoja ja pitäneet tiukemmin kiinni budjettitasapainosta. Muutokset olivat tutkimuksessani odotetunlaisia, koska vasemmistopuolueet tapaavat pitää esillä julkisen sektorin vahvaa roolia, oikeistopuolueet puolestaan talouskuria ja yksityistä sektoria, Ylisalo toteaa.

Läntisissä EU-maissa hallitusten kokoonpanon ja poliittisten ohjelmien vaikutus talouden tunnuslukuihin on vähäinen

Läntisen Euroopan vanhoissa EU-maissa hallitusten kokoonpanolla ja hallituspuolueiden sijainnilla ideologisella jatkumolla on ollut hyvin vähän vaikutusta talouden tunnuslukuihin varsinkaan 1990-luvun alun jälkeen.

– Siihen asti suuret hallituskoalitiot kasvattivat julkisia menoja jonkin verran enemmän kuin kompaktit hallituskoalitiot. Hallitukseen nousseiden yksittäisten puolueiden ohjelmilla ei ollut mainittavia taloudellisia seurauksia aikaisempinakaan vuosikymmeninä, Ylisalo toteaa.

Ylisalo pitää todennäköisenä, että poliittisten tekijöiden vähäiset vaikutukset liittyvät puolueettoman julkisen virkakoneiston vahvaan asemaan Pohjoismaiden, Saksan ja Alankomaiden kaltaisissa läntisen Euroopan maissa. Myös puoluekentän vakiintuneisuus vähentää poliittista opportunismia.

– Politiikanteossa on siis melko vakiintuneet käytännöt, joita kulloinkin vallassa oleva hallitus ei suuremmin horjuta, Ylisalo kiteyttää.

Julkistaloutta koskeva ohjelmalähtöinen politiikanteko edellyttää vahvaa julkista sektoria

Puolueettomat ja tehokkaat valtioninstituutiot mahdollistavat laajojen ja pitkävaikutteisten ohjelmien esittämisen ja toimeenpanemisen. Tällöin puolueiden esittämät ohjelmalliset linjat selittävät politiikan lopputuloksia hallituspuolueiden lukumäärän asemesta.

Kun julkistalouden ongelmia halutaan ratkoa demokraattisesti, puolueiden on pystyttävä esittämään uskottavia ja yleisön hyväksyttävissä olevia ohjelmia talouden tasapainottamiseksi. Ylisalon tutkimuksen mukaan julkistaloutta koskeva ohjelmalähtöinen politiikanteko edellyttääkin vahvaa ja pätevää julkista sektoria.

– Jos ohjelmallinen ulottuvuus on heikko, äänestäjien ja puolueiden suhteet rakentuvat pitkälti jakopolitiikan varaan. Silloin on vaikea sopia kattavista toimenpidekokonaisuuksista, joita julkistalouden kestävä hoitaminen vaatisi, Ylisalo toteaa.

***

VTM Juha Ylisalo esittää väitöskirjansa Herders in the Budgetary Commons: The Fiscal Policy Consequences of Multiparty Government in the European Union julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 16.12.2017 kello 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub3, Assistentinkatu 7, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Mikko Mattila (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Maija Setälä (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.

VTM Juha Ylisalo on syntynyt vuonna 1985 ja kirjoitti ylioppilaaksi Peräseinäjoen lukiosta vuonna 2004. Ylisalo suoritti korkeakoulututkintonsa (VTM) vuonna Turun yliopistossa vuonna 2011. Väitöksen alana on valtio-oppi. Ylisalo työskentelee Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana.

Väittelijän yhteystiedot: p. 050 377 6957, juha.ylisalo@utu.fi

Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/ylisalo_juha.jpg

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.utupub.fi/handle/10024/144235

 


Tilaa uutiskirje
Seuraa uutisia (RSS)

 

Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 8.12.2017 13:10 ,  Päivitetty 8.12.2017 14:01

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto