Populaari huumori auttoi käsittelemään 1800-luvun modernisaatiota (Väitös: FM Heidi Hakkarainen, 17.6.2017, kulttuurihistoria)

​Turun yliopiston tiedote 8.6.2017

Heidi Hakkaraisen väitöskirja on ensimmäinen laajamittainen Wienin 1800-luvun jälkipuolen kirjallista populaaria huumoria käsittelevä tutkimus. Väitöskirjatyön päälähteenä ovat Wienin luetuimmat pilalehdet Figaro, Kikeriki ja Der Floh, jotka olivat suosittuja keskiluokan parissa. Lisäksi lähdeaineistoon kuuluu joukko humoristisia kirjoja, kertomuksia, matkaoppaita ja kalentereita.

Tutkimus keskittyy vuosien 1857 ja 1890 välillä tehdyn kaupunkiuudistuksen aikana syntyneisiin humoristisiin teksteihin ja kuviin. Uudenlainen vähän tutkittu aineisto tarjoaa tärkeitä kulttuurisia reaktioita Wienin kaupunkiuudistuksen ajan kulttuurihistoriaan, joka edelsi fin-de-sièclen modernistisen kulttuurin läpimurtoa Wienissä.

– Kaupunkitilan radikaali muutos oli tärkeä ristiriitojen aihe 1800-luvun lopulla. Varakas osa porvaristoa sai 1860-luvun poliittisten uudistusten myötä uudenlaista valtaa muokata kaupunkitilaa, mutta suurin osa kaupunkilaisista oli poliittisen päätöksenteon ulkopuolella seuraten sitä vain lehdistön kautta. Pilalehdet tarjosivat kaupunkilaisille mahdollisuuden lähettää omia vitsejä ja pilakuvia julkaistavaksi nimimerkillä. Näin ollen niistä muodostui tärkeä väylä, jonka kautta kaupungin muutosta oli mahdollista kommentoida julkisuudessa, joka muuten oli säädelty sensuurin avulla, Turun yliopistossa väittelevä Heidi Hakkarainen kertoo.

Huumori oli tapa tulkita modernia kaupunkiympäristöä

Tutkimus esittää, että huumori oli tärkeä tulkinnallinen työkalu sekä keino käsitellä modernin murrosta voimakkaan kaupungistumisen ja modernisaation aikana. 

– Samaan aikaan kun eurooppalaiset kaupungit kasvoivat ja muuttuivat rajusti 1800-luvun jälkipuoliskolla, huumorista tuli tärkeä tapa rakentaa kaupunki-identiteettejä. Nähtiin, että eri kaupunkien asukkailla oli erityinen huumorintaju, joka erotti paikalliset muualta tulleista vierailijoista. Etenkin Wienissä huumori oli tärkeä tapa kuvata urbaania elämää ja sen ohikiitäviä, muuttuvia ja usein ristiriitaisia hetkiä ja tilanteita, Hakkarainen sanoo.

Pilalehtien ja muiden humorististen julkaisujen määrä kasvoi voimakkaasti samaan aikaan kaupunkiuudistuksen kanssa, ja Wienin muutosta käsiteltiin niissä luomalla vastakkainasetteluja vanhan ja uuden välillä sekä tuomalla esiin arkipäiväisiä kokemuksia uusista ilmiöistä humoristisessa valossa.

– Usein vitsit ja pilakuvat oli sijoitettu tarkasti määriteltyihin paikkoihin kaupungissa. Niissä saatettiin kuvata sitä, miltä tuntui matkustaa ylitäydessä hevosten vetämässä raitiovaunussa tai kritisoida huonoa valaistusta uudella Ringstraßen bulevardilla. Samalla pilkattiin kaupunginvaltuustoa ja yksityisiä yhtiöitä, jotka olivat vastuussa esimerkiksi liikenteen järjestämisestä tai kaasun toimittamisesta Wieniin. Kaupunkitilan käsittelyn avulla kommentoitiin valtasuhteita, käytänteitä ja merkityksiä, jotka ilmenivät tilassa ja tulivat näkyviksi tilan muutoksen myötä.

Tutkimuksen tilallinen näkökulma avaa materiaalisen kaupunkitilan ja siitä kertovien humorististen tekstien ja kuvien välistä suhdetta ja vuorovaikutusta. Pilat syntyivät tilan muutoksen kokemisesta ja ne loivat sille merkityksiä.

– Tärkeää on se, että humoristiset tekstit ja kuvat leikittelivät havainnoilla, assosiaatioilla ja jaetuilla merkityksillä, jotka liittyivät kaupunkitilaan. Erilaiset koomiset siirtymät, mielikuvitukselliset visiot ja typografiset kokeilut korostivat huumorin roolia vanhojen ajattelumallien haastamisessa ja uusien luomisessa. Samalla kun pilalehdet ja muut humoristiset julkaisut käsittelivät kaupungin muutosta ja sen uusia ilmiöitä, ne jatkuvasti loivat merkityksiä modernille, Hakkarainen toteaa.

Pilalehdet olivat osa kasvavan keskiluokan populaarikulttuuria

Aikaisempi kansainvälinen tutkimus modernin murroksesta Wienissä on keskittynyt etenkin taiteiden ja korkeakulttuurin pariin. Populaarin huumorin kautta on mahdollista tutkia sellaisia modernista käytyjä keskusteluita ja kokemuksia, jotka eivät näy vakaviksi ja arvokkaiksi koetuilla kulttuurin alueilla.  Pilalehtiä on aikaisemmin tutkittu osana lehdistön historiaa, mutta tämä tutkimus tarkastelee niitä osana aikakautensa populaarikulttuuria. Vaikka pilalehtien poliittisen satiirin traditio liittyi etenkin vuoden 1848 vallankumoukseen, 1800-luvun lopun pilalehdet toimivat uudenlaisessa kaupallisessa ja intermediaalisessa ympäristössä ja hyödynsivät muun muassa teatteria, musiikkia, klassista kirjallisuutta, arkkitehtuuria, ja ajankohtaisia tieteellisiä debatteja huumorissaan.

Tutkimus lähestyy wieniläisiä pilalehtiä osana 1800-luvun jälkipuoliskon porvariston valtaannousun sosiaalista ja poliittista murrosta. Tutkimuksen analyysi avaa niitä kulttuurisia ja sosiaalisia jännitteitä, jotka liittyivät liberalismin kriisiin ja antisemitistisen Kristillissosiaalisen puolueen valtaannousuun Wienissä 1890-luvulla. Tutkimuksen päätelmät perustuvat humorististen tekstien ja kuvien kontekstualisoivaan analyysiin, jossa hyödynnetään klassisia huumorin teorioita, kuten ylemmyysteoriaa, inkongruenssiteoriaa ja huojennusteoriaa. Koska huumori historiallisena ilmiönä on aina sidoksissa tiettyyn aikaan ja paikkaan, nousee tutkimuksessa tärkeäksi etenkin 1800-luvun lopun aikalaiskeskustelu huumorin merkityksestä ja tehtävästä yhteiskunnassa.

***

FM Heidi Hakkarainen esittää väitöskirjansa Comical Modernity: Witzblätter, Popular Humour and the Transformation of City Space in Late Nineteenth-Century Vienna julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 17.6.2017 klo 12 (Turun yliopisto, Sirkkalan kasarmialue, Minerva, Janus-sali, Kaivokatu 12, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Markus Reisenleitner (York University, Kanada) ja kustoksena professori Marjo Kaartinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen.

FM Heidi Hakkarainen on syntynyt vuonna 1983 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Juhana Herttuan lukiossa 2002. Hakkarainen suoritti korkeakoulututkintonsa (FM) Turun yliopistossa vuonna 2009. Väitöksen alana on kulttuurihistoria. Hakkarainen työskentelee Turun yliopistossa tohtorikoulutettavana.

Väittelijän yhteystiedot: p. 050 362 3911, hphakk@utu.fi
 
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/hakkarainen_heidi.jpg

Väitöskirja julkaistaan painettuna.

Asiasana:
Tagit:
Julkaistu 8.6.2017 9:00 ,  Päivitetty 8.6.2017 9:11

20014 Turun yliopisto, Finland
Puhelinvaihde: 029 450 5000

Henkilöhaku

Seuraa meitä: 
Facebook   Twitter   Instagram   Youtube   LinkedIn
Opiskelu Tutkimus Palvelut ja yhteistyö Yliopisto Tiedekunnat ja yksiköt Ajankohtaista Lahjoita
© Turun yliopisto